Opin kuitenkin jotain. Ja aika perusasioita. Se, että jos 1600-luvun lopun maakartassa ei ole teitä, ei tarkoita sitä, että niitä ei ole! Sarjassa todellinen itsestäänselvyys, mutta epäilenpä tulkinneeni muutamaa karttaa puutteellisesti.
Ja koska tiet merkitään vasta 1700-luvun karttoihin, olen myös erehtynyt ajattelemaan, että ne ovat olleet samalla paikalla aiemmin. J****auta, että ihminen voi olla idiootti. Ihmettelevä ajatus Kokemäen pohjoispuolen tien kulusta kaukana kylätonteista on jäänyt puolitiehen, enkä ole päässyt (muistaakseni) kertaakaan järjelliseen lopputulokseen, että tie on aiemmin kulkenut kylien kautta. Nyt kun katsoo esim. karttaa (Maanmittaushallitus : Maanmittaushallituksen uudistusarkisto : Kokemäki : Villiö; Villiön kylän peltokartta selityksineen 1768-1768 (A41:59/1)) niin linjaus lähempänä jokea näkyy selvästi. (Lisäsin pari hupaista symbolia varmuuden vuoksi.)
V.-P. Suhosen ehdotukseen tiestön hahmottamisesta "voudin tienä" 1500-luvun tileistä suhtaudun pienellä epäilyksellä. Jos muistan Ångerman-kirjallisuustutkimukseni oikein, niin voudit eivät kulkeneet pitkin kyliä vaan talonpojat toivat veroparselinsa kirkolle tms. Mutta kieltämättä esim. Kokemäellä kylät ovat tileissä ja myöhemmin kirkonkirjoissakin maantieteellisessä järjestyksessä. Ja Poria tutkinut Alex Paltschik pystyi kaupungin veroluetteloiden järjestyksestä päättelemään tonttien asujia.
Kahdessakin esityksessä tuli esiin (kuvien kanssa), että käyttämättömät tiet erottuvat LIDAR-kuvissa.
Kalle Luodon esityksen käytännön esimerkeistä hätkähdyttävin oli Seitsemisen kansallispuiston alueelle Kronstadtin kapinan (1921) pakolaisilla teetetty metsätie, joka ei vienyt minnekään ja jäi käyttämättä.
(Näistä vastaanotetuista pakolaisista ei muuten ollut valokuvia Kansallismuseon kahvilan näyttelyssä, johon oli evakkojen ja pakolaisten joukkoon sijoitettu valokuvia Helsingin juutalaisesta koulusta 1950-luvulla. Kui? En myöskään ymmärtänyt, miksi suomalaisten siirtolaisuus Ruotsiin ja Amerikkaan piti sekoittaa samaan näyttelyyn. Valitettavasti 1860-luvun nälkävuosien kulkijoista ja Isonvihan pakolaisista ei ole valokuvia.)Lopuksi oli kaksi esitystä keskiaikaisista teistä. Andreas Koivisto kuvasi Gubbackan tien rakennetta, jossa savivallien väliin on lapioitu täytemaata merkittäviä määriä. Ei mikään kinttupolku.
Virolahden siltarakenteesta olin kuullut jotain aiemmin, mutta ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaivauksia johtanut Esa Mikkola kertoi julkisesti puulustoajoitukset 1400-luvulta. Märässä maassa on säilynyt paksuista lankuista/hirsistä tehtyä siltaa, jota on korjattu/kohennettu tekemällä uusi kerros päälle. Siltaa ei tutkittu kokonaan, mutta Mikkola arvelee sen pituudeksi 70 metriä.
Kaikki kunnia kivikirkoille, mutta puurakenteen vaatima (noin 30 vuoden välein toistuva) työ on helpompaa ymmärtää. Löydön merkittävyyttä lisää se, että monet lankuista/hirsistä olivat kierrätystavaraa, joten niissä olevat työstöjäljet voivat kertoa myös muusta keskiajan puurakentamisesta.
Vastaava rakenne on löytynyt 1990-luvulla Lapinjärveltä pienemmän tien osana, joten näitä on täytynyt olla paljon. Mistä päästään tilaisuuden keskusteluun, jossa kipupisteenä oli se, että käytössä olevat tiet, joiden alla voi olla vanhaa tietä, eivät lain mukaan voi olla muinaismuistoja eli niitä ei voi kyseisellä lailla suojella.
