Kursseja loppuu, kursseja alkaa

Viime viikolla tuli viimeiset luentovideot Raamatun esihistoriasta. Katsoin videot, tein monivalintatestin ja jätin keskustelukysymykset väliin, kuten muinakin viikkoina. En tiedä pääsenkö nipin napin "virallisesti" kurssin läpi, mutta ainakin koen oppineeni jotain.

Viime viikolla loppui myös Tangible things, jonka kaksi viimeistä osiota jäivät videoiden katsomista lukuun ottamatta tekemättä. Tokavikassa esiteltiin hieno näyttely ajasta, johon olisi pitänyt keksiä lisää esineitä ja sitten miettiä omien aikakäsitysten biologisuutta/kulttuurisuutta. Viimeisessä 1900-luvun alun ompelukoneesta löytyi läkähdyttävän monta ulottuvuutta menneisyyteen.

Kurssi oli hienosti tehty ja mielestäni panostin aiempiin kysymyksiin sentään jotain, mutta aika vähän syntyi uusia oivalluksia, jotka olisivat jääneet mieleen.

Viime viikolla alkaneeseen Englannin 1400-luvun kurssiin ehdin viime tingassa mukaan, mutta ekan viikon kuningas ja sota -aihe ei antanut mitään. Porukka oli lähtenyt hirveällä innolla keskustelemaan. Itse en ole tätä interaktiivisuutta jaksanut oikein missään kurssissa harjoittaa ja varmasti on mennyt jotain oppimismahdollisuuksia ohi.

Päivitetty lista käynnistyneistä ja tulevista kursseista

• England in the time of King Richard III, FutureLearn - 30.6.2014
• The French Revolution, Coursera - 7.7.2014
• The Camera Never Lies, Coursera - 4.8.2014 (edellisellä kerralla järjestelyt surkeita, ovatkohan oppineet virheistään?)
• Ideas of the Twentieth Century, edX - 27.8.2014
• Anthropology of Current World Issues, edX - 1.9.2014
• Visualizing Japan (1850s-1930s): Westernization, Protest, Modernity, edX - 3.9.2014
• [U. S. A.] Civil War and Reconstruction - Part 1 1850 -1861, edX - 17.9.2014
• Shakespeare and his World, FutureLearn - 29.9.2014
• Shipwrecks and Submerged Worlds: Maritime Archaeology, FutureLearn - 6.10.2014
• The Fall and Rise of Jerusalem, Coursera - 28.10.2014
• The Emergence of the Modern Middle East, Coursera - 28.10.2014
• Recovering the Humankind Past and Saving the Universal Heritage, Coursera - marraskuu 2014
• Explaining European Paintings, 1400 to 1800, edX - helmikuu 2015

Kuva State Library of New South Wales, Flickr Commons

Heikkilän pippuritanssit

Ernst Jakob Valdemar Bonsdorff mainitsee kirjassaan Elämäni varrelta (1933, 2p.), että Venäjän vallan aikana "kokoontuivat läheiset naapurit johonkin torppaan, jossa oli avara tanssiaisiin sopiva tupa. Siellä juotiin kahvia, jota torpan omistaja maksua vastaan tarjosi. Elämä näissä tilaisuuksissa oli usein epäsiveellistä, jonka vuoksi niitä kaikin keinoin koetettiin ehkäistä."

Esimerkkinä ehkäisytoimeenpiteestä Bonsdorff kertoo tapauksen Päijänteen rannalta. Kellosalmen suulla sijainneen Kellosalmen salon omisti vuonna 1875 "vaanjunkkari" Tallgren, jota häiritsi läheisen Heikkilän torpan lauantaitanssit.

"Eräänä lauantai-iltana, jolloin torpassa taas piti olla tanssiaiset, Tallgren antoi voudilleen väkevää pippurijauhetta ja lähetti hänet sirottamaan sen tuvan permannolle. Kun oli kuuma kesäpäivä, olivat naiset sen mukaisissa pukimissa, yllä vain hame, liivi ja paita. Silloin ei vielä tunnettu nykyisiä lyhyitä housuja. Kun nainen pyörähti lattialla, nousi pippuri ilmaan luvattoman korkealle ja tanssija luuli, että koko komppania kirppuja oli hänen kimpussaan. Toinen toisensa jälkeen naiset riensivät ulos vapautumaan kirpuista. Eihän niitä ollutkaan, ehkä jokin kotikirppu, joka sai surmansa. Kun taas tultiin jatkamaan tanssia, uudistui sama temppu, ja naisten oli pakko lähteä kotiin."

On siinä ollut paikkakunnan akoille loppuvuodeksi juoruttavaa. Päijät-Hämeen wikisivut vahvistavat, että ainakin Kellosalmen omistajatieto pitää paikkansa: lippumies Johan Tallgren 1870-1891. Kuva Tuulispää 30.6.1905.

Palkittuja opettajia vuonna 1904

"Maria Sandström, työmiehen vaimo Kruununkylästä, synt. 1822. Perheen äidin ja kutojatoimensa ohella hän on 40 vuoden ajan pitänyt yksityistä koulua, jossa on antanut lukutaidon ensimäisiä alkeita. Leskeksi jouduttuaan 40 vuoden ikäisenä hän ryhtyi tähän toimeen, ja jatkaa sitä vieläkin muutamia kuukausia joka vuosi. Muuta palkkaa ei hän ole siitä saanut kuin lasten kuukausimaksut. Hän on toisissa naimisissa mutta on köyhissä oloissa."

Ilmeisesti kysessä torpparin tytär Maria Johansdotter, joka meni Kruunupyyssä 19.3.1848 Sandbackan tai Skepparnabban mäkitupalaisen Eric Hanssonin kanssa. Lapsen kasteen yhteydessä vuonna 1850 mies oli suutari Kokkolassa.

"Kaisa Mustiaisluoma, torpparinleski Parkanosta, synt. 1822. Kahdeksan vuotiaana orpotyttönä sai opetusta luvussa ja pari vuotta sen jälkeen alkoi itse opettaa tätä taitoa muille, osaksi Parkanossa, osaksi Ikaalisissa, missä hän eli 12:sta ikävuodestaan naimisiin joutumiseensa saakka. Opetuksestaan hän sai erittäin kiittäviä arvosteluja varsinkin papistolta, ollen paikkakunnalla halutuimpia ja usein ainoa lastenopettaja. Vaikka hän oli köyhä, opetti hän kuitenkin köyhäin lapsille aakkosia usein ilmaiseksi."

Mustiasluoman torppa on rippikirjoissa useimmiten Mustiainen. Siellä 1800-luvun lopussa asuava Kaisa Jacobsdotter oli syntynyt Ikaalisissa 23.11.1822 Jacob Thomasson Punapään tyttäreksi. Avioliitto toi Kaisan Mustiaisiin vuonna 1858. (RK Ikaalinen 1822-1829, RK Parkano 1857-1863, 1863-1870, 1871-1880 , 1881-1890 s. 548, 1891-1900 s. 713)

"Eva Maria Alopaeus, leski Orimattilan pitäjän Niemen kylässä, synt.1824, on 24:stä ikävuodestaan opettanut mainitussa kylässä paikkakunnan lapsille lukemisen ensimäisiä alkeita. Hän nauttii tosi kristillisen vaatimattoman ja auttavaisen mielenlaatunsa vuoksi suurta kunnioitusta naapuriensa ja pitäjäläistensä keskuudessa."

Orimattilan kappalaisen Johan Adolf Alopaeuksen (1817-1899) sukulainen? 

"Adonika Eevantytär Somerniemen Oinasjärven kylässä, synt. 1827, on 42 vuoden ajan opettanut lapsia lukemaan ja kristillisyyttä tuntemaan. Nyt on vanhus jo kovin riutunut, mutta siitä huolimatta hän vielä viime kesänä vanhaan tapaansa lapsille opin alkeita jakeli."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 15.1.1904
Tunnelmakuva: Kaarlo Karin piirros. Tuulispää 18.9.1903
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

Tigerstedtit Napparissa: Torkkeli

Napparin lisäksi kapteeni Severin Tigerstedt oli vuoteen 1900 mennessä ostanut Ylistaron Torkkelin, joka sekin oli kuulunut lankonsa Eugen von Knorringin kuolinpesään. Kotiseutuneuvos Pertolan tietojen mukaan Torkkeli oli ehtinyt kuulumaan Oskari Erlandinpojalle (s. 1851). Käytettävissä olevien henkikirjojen perusteella hän oli ollut Torkkelin ja Napparin vuokraaja jo kuolinpesän aikana ja tuntuu todennäköisemmältä, että Tigerstedt osti tilat kuolinpesältä samaan aikaan.

Luotettavampaa muistitietoa Pertolalta lienee se, että "Tigerstedtin aikana rakennettiin Torkkelin tilava kivinavetta, jonka 'kruntiin' ajettiin koko Tolvan entinen pienikokoinen kivinavetta Alaskylästä." Lisäksi Pertolan mukaan Oskari toimi Tigerstedtien kuskipoikana:

"istuen pönäkkänä parivaljakon vetämien pietarilaisten vaunujen kuskipukilla. 'Herrasväkkee' ajettiin Napparilta milloin rautatieasemalle, milloin Sääksjärvellä olleelle Huvilalle. Vaunuhevoset olivat Venäjältä tuotuja, kovasuisia ja vaikeasti hallittavia [...] jotka Oskari joskus joutui ohjaamaan päin vaunuliiterin seinää saadakseen ne pysähtymään."

Tieto Torkkelin vuokraajan kuolemasta tavoitti kapteeni Severin Tigerstedtin Venäjällä 29.8./11.9.1908, jolloin hän kirjoittaa vaimolleen. Hän toteaa, ettei tunne Suomen lainsäädäntöä, oliko Oskarin leskellä ja lapsilla oikeus jatkaa vuokrasuhdetta?

Ilmeisesti nopeasti selvisi, ettei ollut joko oikeutta tai halua, sillä Tigerstedtin vaimo kirjoittaa melko pian Torkkelin uudesta (!) ostajaehdokkaasta. Mies vastasi Venäjältä 20.9. (Venäjän ajanlaskua?) selostaen mahdollisia maksuehtoja. Pian ilmaantui lisää ostajaehdokkaita ja näistä kertoneet vaimon sähke ja kirje tavoittivat kapteenin 23.9./6.10.1908 Venäjällä.

Sekä kapteenin että vaimo piti tulla Kokemäelle perjantaina 3.10./16.10. eli kauppoja oli mahdollista tehdä. Jotain on mennyt suunnitelmissa vikaan, sillä oheinen myynti-ilmoitus oli tarpeen julkaista satakunnan sanomissa 11.10.1908. Kapteeni Tigerstedt kirjoittaa Moskovasta 3.11.1908, että Sinivaara Kokemäeltä oli löytänyt uuden ostajaehdokkaan.

Kaupat lopulta syntyivätkin. Pertolan tiedon mukaan Torkkeli myytiin puolikkaina "Säpilästä lähteneille J. Ikalalle ja A. Paturille". Henkikirjassa 1910 Torkkelin talollisina ovat erikseen Kustaa Paturi (s. 1876) ja Juha Ikala (s. 1875).

Lähteet:
Kokemäen henkikirja 1895 T200:4435, 1900 T233:4429, 1905 T263:494, 1910 T325:3436.
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 104
Esko Pertola: Entisen Vähä-Torkkelin talon ja sen asukkaiden vaiheita Ylistaron kylässä. Teljän tanhuvilta VIII. 1974
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 285, 293, 296, 301 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Esko Pertola: Välähdyksiä Napparin talon monivaiheisesta historiasta. Kokemäen joulu 1999 s. 15-17
Satakunnan Sanomat 11.10.1908 [leike]

"Perinnepukeutuminen"

Aamulla Yle julkaisi uutisen Naisten körttipuvun juuret löytyvät Pariisin huippumuodista. Oli haastateltu Riitta Linnola-Jokirantaa, joka oli opinnäytetyöhönsä vuonna 1984 dokumentoinut naisten körttipuvun valmistuksen vaiheet ja kaavat.

Jutussa todetaan, että

Naisten körttipuku oli alunperin 1600-luvun Pariisin muotihuoneista lähtöisin oleva vaate, joka saavutti suosiota muun muassa Pietarissa. Suomeen asu rantautui noin vuosisadan myöhemmin, jolloin se ei enää ollut muotivaate vaan rahvaan asu.

Eli tunnustetaan, että kansan vaatteet ovat saaneet vaikutteita säätyläisten muodista. Ja muuttuneet.

Velikullassa 12/1909 körttiläiset esittiin melko kirjavissa vaatteissa.

Tuntia myöhemmin Ylen sivuilla Perinnetyyliset vaatteet kiehtovat nykyihmistä – "Kirjailujen uskottiin karkottavan pahoja henkiä". Kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta kutsuu Duudsonien jakkuja "kansanomaiseksi pukeutumiseksi", jossa on hyödynnetty "kansanomaisia kaavoja". Tässä jutussa ei ole sanaakaan samaisten vaatteiden  "kansattomasta" lähtöpisteestä. Sillä kyse "perinnetyylistä".

Juuri katselin eilen kaupungilla farkkutakki päällä kulkiessani toisia samanlaista takkia käyttäviä. Taitaa olla "kansanomaista pukeutumista"? Ja perinteiseksi kutsuttiin opiskeluaikoinani tapahtumaa, joka järjestettiin toista kertaa.

P. S. 1. Pukeutumiseen liittyen tarkastelin täällä viime syksynä Satu Hovin keskiajan vaatteita käsittelevää kirjaa. Siitä ilmestyi äskettäin erittäin asiantunteva arvio Mirator-lehden numerossa 1/2014.

P. S. 2. Bernadottelandiasta opinnäytteitä vertailevaa tutkimusta varten.

• Orascanin, Nikola: Den uppklädda människan: en diskussion kring den gropkeramiska klädesstilen 
• Hietala, Katriina: Dagens textilarkeologiska förmedling
• Böök, Martina: De fina skillnaderna: Vem och vad signalerade status i klädedräkten, Öjaby och Virestad under 1780-talet.
• Böök, Martina: Mer för prakten än för nyttans skull.: Statusmarkeringar i bouppteckningar från Virestad socken 1750-1759
• Norman, Adam: Klädda pedagoger: Om bruket av nytillverkade historiska dräkter

Blogillani on vaikutusta?

Kaksi tulkinnanvaraista todistetta otsikolle tältä viikolta.

Sain sähköpostin Biografiakeskukselta. Blogitekstissäni esittämäni kommentit olivat tulleet perille, mutta eivät vielä ole vaikuttaneet artikkelin sisältöön. (Tyypilliseen tapaa nipotettuani muiden virheistä, sain viestissä myös tiedokseni omassa tekstissäni olleen virheen. Korjaus liitetty kyseiseen tekstiin.)

Ehkäpä Biografiakeskuksen artikkeliakin joskus korjataan. Ja ehkä innoitukseni näkyy syksyllä avattavassa Postimuseossa...

#Tampere'een ensimmäiset paikallispostimerkit julkaistiin v. 1866. Miksi? Sen kerromme 6.9.2014 #Vapriikki #museot pic.twitter.com/BSRc3Gqhm2
— Postimuseo (@Postimuseo) July 3, 2014

Edelliseen twiittiin viitaten: Kiitos Kaisalle @K_KM_K, jonka blogi sai keväällä pohdiskelmaan kaupunkiposteja. http://t.co/oK0N12C6L7
— Kimmo Antila (@KimmoAntila) July 3, 2014

Kenraalikuvernöörin maakuntakierros 1909

Nähtyäni Rautatiemuseossa keisarillisen junan komeuden ymmärsin, miksi kenraalikuvernöörinvaunu joutaa seisomaan aidatulla yksityisalueella Båtvikissa. Harmikseni viimeiseksi jääneellä reissulla olin liikkeellä pomonpomon autolla enkä kehdannut ruinata kuvausmahdollisuutta. Jonka olin jättänyt käyttämättä kaikilla aiemmillakin käynneillä.

Mutta kiitos Tuulispään, minulla on tarjota kaksi näkymää kenraalikuvernööri Boeckmanin matkalta kesällä 1909 ja Suomalainen Wirallinen Lehti kertoo 22.6.-3.7.1909 kierroksen vaiheet.

Illalla 20.6.1909 lähtö [Helsingistä?] ja junalla saapuminen Mikkeliin 21.6. "kello 8,6 aamulla". Sieltä lähdettiin "k:lo 2,3 iltapäivällä" junalla kohti Kuopiota, jonne saavuttiin kello 7 illalla. Tiistaina matka jatkui ja kenraalikuvernööri saapui Iisalmeen luotsilaiva Saimaalla keskiviikon vastaisena yönä kello 12,30. Tutustumatta kaupunkiin hän astui kello 12,50 satamassa odottavaan junaan, jolla matkusti edelleen Kajaaniin.

Turhaan oli siis Iisalmen katuja kasteltu (Heino Aspelin, Tuulispää 28/1909)

Kenraalikuvernöörin juna tuli 23.6. Kajaaniin kello 4 aamulla. Kaupunkiin tutustuminen jäi täälläkin väliin ja matka jatkui höyrylaiva Salolla kello 8 aamulla Vaalaan. Matkaraportoinnissa on sitten merkittävä aukko, sillä seuraavaksi kenraalikuvernööri palasi 25.6. "puoli 7 i.-p." Aavasaksalta Tornioon. Aamulla 26.6. lädettiin Kemiä kohti ja saavuttiin sinne "k:lo 9.15". Pysäys oli lyhyt, sillä "K:lo puoli 11 a.-p. läksi alus Oulua kohti".

Vauhtia siis pidettiin, mutta mahtoikohan kenraalikuvernööri oikeasti päätyä tervaveneeseen, kuten pilalehden kuvassa? (Heino Aspelin, Tuulispää 26/1909)

Lauantai-iltana 26.6. oli ohjelmaa Oulussa, sunnuntaiaamuna kello 4 luotsilaivalla Aura kohti Raahea. Kokkolassa piipahdettiin illalla 27.6. ja jatkettiin kohti Pietarsaarta. Nikolainkaupunkiin eli Vaasaan saapumisen aika jää epäselväksi, mutta siellä oltiin ja sieltä lähdettiin 30.6. Kenraalikuvernööri saapui Vaasasta illalla 7.40 lähteneellä junalla Jyväskylään 1.7. "4,57" aamulla ja jatkoi matkaa kohti Lahtea Jämsä-laivalla kello 8 illalla.

Lahdessa vaihdettiin junaan, joka saapui 2.7. "kello puoli 2 i.p." Haminaan, josta kenraalikuvernööri jatkoi "kello 3,40" matkaansa Kotkaan. Hän palasi [Helsinkiin?] illalla 3.7.1909 "Viipurin kautta". Tehtyään kohtuullisen mittaisen kierroksen.