maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuvia Suomesta

Digitalt museum tarjoaa oheiset otokset norjalaisten ja ruotsalaisten museoiden kokoelmista. Kaikissa lisenssi, joka ei salli muokkausta eikä kaupallista käyttöä.

Ajallisessa järjestyksessä ensimmäinen on "Tuschteckning på beige siden uppspänd på träskiva spänt med snören på baksidan. Marint landskap med krigsfartyg och byggnader. Text: MINNE AF SEGERN VID HOGLAND D.17 JULI 1788" (Upplandsmuseet). Eli esittää Suursaaren taistelua Kustaan sodassa.
Utsigt af Nyby Glasbruk. 1801 (Nordiska museet). Museoviraston tietojen mukaan "Meren rannalla Iin Olhavassa 1784 toimintansa aloittaneen Nybyn lasiruukin rakennuksista on jäljellä 1840-luvulla rakennettu suuri päärakennus ja valtava kivinavetta, lasipruukista vain perustusten rauniot. "
Svensken Öfverlemnar Sveaborg åt Hans Rysska Kj:s Magister-troppar. Ritat af G. Widlund ( Upplandsmuseet) Viaporin kuvaus melko symbolinen?
 L Zachrisson: Kastelholms slott. 1820 (Nordiska museet)
Ferdinand  Boberg: Kyrkan och stapeln i Torneå. 1924 (Nordiska museet)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kirjeitä Suomesta elokuussa 1881

Amerikkalaiset sisarukset Edwin ja Elise Balch kuuluvat siihen isoon joukkoon matkustajia, joille Suomi oli korkeintaan pysähdys Tukholman ja Pietarin välissä. Turusta Elise raportoi 12.8.1881:
Our steamer is a fine one and we are quite comfortable. I have a stateroom with a Finnish lady, who is charming for she goes up on deck at 4 A. M. and lets me dress in peace and quiet and then she arrays herself. Unfortunately we have a cracked basin, so it is rather hard work to dress comfortably, but they have promised another for tomorrow. Ed. has a stateroom with Mr. Calmeyn who decided to go to Petersburg, so he is all right. He has captured a small girl who came on board to sell flowers, so he is happy drawing her. She is quite pretty and is posing beautifully. We went round the town and saw the old Cathedral and also a fine view from the Observatory. The people here speak Swedish or Finnish, not Russian. Tomorrow we go to Helsingfors and thence by rail to Petersburg. We took some time to get here and came quite a distance up the river to anchor alongside the quay. The town is extremely clean and the people ditto; but some small urchins begged of us, whilst in Norway such a thing is unknown.
Seuraava kirje on päivätty Helsingissä 13.8.1881. Siinä Elise valittelee, että laiva edellisenä päivänä oli tullut Turkuun niin ajoissa, että hän olisi ehtinyt Turusta Pietariin kulkevaan junaan, jolla hän olisi ollut jo perillä. Mutta nyt oli ollut enemmän aikaa keskustella suomalaisen hyttitoverin kanssa, joka päätyi kertomaan kummipoikansa olevan töissä Philadelphiassa ja jakoi myös tietoa Helsinkistä.


Elise vietti päivänsä Helsingissä näin:
We went to see the Greek Church, which is being restored, also the Lutheran which is very impressive, very simple and very churchy; over the altar there is a fine painting. Then we went to the Ethnographical Collection, where we saw the tomb of an old bishop, some interesting costumes and other curiosities. Then to the Museum of Natural History, where we staid quite a while and then to the Sculptures, which consisted of plaster casts of some of the antiques. Then we wandered round a little more and returned to the steamer [...] I have just heard some people who went to see the barracks say that there was malachite let in to walls and that the soldiers who were eating their dinner were eating raw fish in their fingers
Venäläisten sotilaiden parakeissa malakiitilla koristellut seinät?

Elisen kirjeet on julkaistu hänen veljensä  Edwin Swift Balchin kirjassa Elise Willing Bach. In memoriam. Epätavallisesta kulmasta kuvatut Helsingin kirkot, Gustaf Sandberg: Utsikt mot Skatudden och Kronohagen. SLS via Flickr

lauantai 22. helmikuuta 2014

Museo sitä tai tätä


Alkuun sitaatti
"Minä vihaan museoita", sanoi minulle kerran eräs ystävä. "Niissä makaavat ruumisarkuissaan tuhannet esineet, jotka vielä voisivat kaunistaa elämää ja koteja."

Niin on. Usein tekisi mieli pyytää: jättäkää paikoilleen kaikki muinaisesineet, joilla vielä on sijansa elämässä!
Kirsti Bergroth: Hymyile kanssani. Pakinavalikoima (1943)

Sitten vino pino opinnäytelinkkejä ja kuvituksena sokeille lapsille vuonna 1913 järjestettyä museopedaa (Tyne & Wear Archives & Museums, Flickr: 1 ja 2)
P. S. Aiempi vastaava listaus

perjantai 21. helmikuuta 2014

Täydennysosia

1) Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogin tämän viikkoisessa kirjoituksessa hyödynnettiin patenttitietokantaa. Olen osannut hakea amerikkalaisia patentteja, mutta ollut täysin tietämätön kotimaisesta mahdollisuudesta. Kesän Limnell-kirjoituksissa mainitsin Ville Limnellin patenttihakemuksen ja kas, Patenttihaku löysi saman vesi-imurin.

Huvikseni kokeilin äitini tyttönimeä ja sain esille vaarini saaman patentin! Siitä en valitettavasti onnistunut saamaan ulos muuta tietoa kuin päivämäärän ja numeron.

2) Kirjoituksessani fiikuksesta lainasin sanallista kuvausta muuttokuormasta. Sen kuvitukseksi olisi sopinut hienosti tämä Kaarlo Karin piirros Tuulispäästä 1.6.1903. Eikös vaan näy joku fiikuksen tapainen kuormassa?


3) Toinen Tuulispäästä löytynyt täydennyskuvitus numerosta 41/1909 liittyy viime syksyn tekstiin Eräs viulunsoittaja. Piirros on kyllä persoonallisempi kuin valokuva. Mutta olisi vielä enemmän edukseen, jos Tuulispään paperi olisi ollut paksumpaa.

4) Loppusyksystä lukemani Terttu Tupalan kirjat herättivät ajatuksia omaelämäkerrallisen fiktion ja omaelämäkertojen eroista. Tämän resonoi sittemmin kuuntelemani radio-ohjelma Kootut selitykset: dokumenttielokuva, jossa Taru Mäkelä totesi
“Jostain mun silmiini osui semmoinen hirveen hauska määritelmä kirjallisuuden piiristä, että mikä on ero proosakirjallisuudella ja muistelmakirjallisuudella. Se ero oli se, että jos haluat kertoa totuuden, kirjoita romaani. Jos haluat valehdella, kirjoita muistelmat.”
5) Kolmas täydennyskuvitus Tuulispään numerosta 42/1909 liittyy vuonna 2011 julkaistuun tekstiini Elämänmäellä. E. W. Lybeck oli Elämänmäen parantolan perustaja. Itseäni toistaen: Piirros on kyllä persoonallisempi kuin valokuva

torstai 20. helmikuuta 2014

Surkeita kuolemia

Turun Wiikko-Sanomissa lueteltiin 17.11.1821 Turun hiippakunnassa vuonna 1820 "onnettomalla tavalla" kuolleita
Niistä on 17 tappanut itsensä; 29 lasta äideiltänsä ja ammoiltansa tukautettu; 6 lasta ja 18 aikaihmistä murhatut; 27 vahingon kautta kuollut; 1 Ukkoiselta hengettömäksi lyöty; 192 hukkunut järveen ja 3 kaivoon; 17 paleltunut, 17 kuolleiksi rutistettu; 19 hengettömiksi pudonnut; kuolleeksi on palanut 1 tulipalossa, 1 kiehuvassa viinan panoksessa, 1 kuumassa rankissa, 1 varissa vellissä, 5 kiehuvassa vedessä. Ilman sitä on kuollut 4 tulen haavoista, 1 haikuun, 18 väkevistä juomista, 1 kirveen ja 2 veitsen haavoissa, 2 kärmeen pistosta, 1 ryypätystä sked-vedestä eli Salpietarin happeesta, 14 tietämättömästä tapauksesta, 1 vuorta kruudilla särjettäissä; 2 on ammuttu, 2 puskettu ja 2 hevoiselta potkastu kuolleeksi; 1 hirttänyt itsensä vahingossa ja 2 pään heikkoudessa; 3 löyttynä metsässä kuolleina.
Hiskin avulla selviää, että "sked-veden" uhri oli Lopella 60-vuotias "hofslag.hu. Lisa Rosenblad". Ukkosen lyömä oli ainakin 5-vuotias Samuel Pyhäjärvellä. Ullavalla puolitoistavuotias Abraham putosi kiehuvaan pataan.

Numerossaan 6.10.1821 Turun Wiikko-Sanomat raportoi yksityiskohtaisemmin eräästä onnettomasta kuolemasta.
Lusin kylässä, joka on Heinolan kappelissa ja Hollolan pitäjää, tapahtui viimeisen Syyskuun alussa seuraava surkea asia. Talonpoika Kaarlo Sipilä kaivoi mainitussa kylässä uutta kaivoa, josta toiset astialla ja vintillä ammensivat mullan ylös. Kaivo oli jo saatu viittä syltä syväksi; mutta yhtähyvin ei ollut vielä siihen pantu arkkua eli kehää, estämään multaa vierymästä sisään. Sentähden tapahtui että kaivon reunat eli syrjät äkkiä lohkesivat ja vieryivät kaivajan (Karlo Sipilän) päälle, joka sillä tavalla hautaantui viiden sylen syvyyteen maan sisään ja kuoli sinne, ennen kuin saatiin ylös-kaivetuksi, jättäin paraimmalla iallänsä murheeseen vaimon ja lapset jälkeensä.
Kaarlo Karin piirros Tuulispää 10.7.1903

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Helmikuun alkupuolta

5.2.
  • Ruotsalaisen antikvariaatin lähettämässä kirjassa päällä paperi, 2 kerrosta aaltopahvia ja paperi. Opus priimakunnossa.
  • Reija Satokangas on testannut mielikuvia 60-luvusta kahdella ryhmällä  
6.2.
7.2.
  • Latasin 6 kirjaa 1700-luvulta tutkimusmateriaaliksi. Ei saisi kotilainaksi. En ymmärrä miksi Google Booksia morkataan.
  • "en voi ihan ymmärtää sitä, että historiako olisi tylsää"
  • .@Kaupunginmuseo tarjosi mahdollisuuden vaikuttaa tulevan näyttelyn valokuvavalintoihin. Kiva aloitus asiakaspaneelille!
  • Sain kirjastosta Anna Miskon Armovuoden. Takakannen mukaan eletään huhtikuusta 1793 eteenpäin. Todennäköisyys läpilukuun: 45%
9.2.
  • .@FruCharlotte löysi saunan vintiltä almanakan vuodelta 1926. Talohistoriaa. (Onneksi oli hanskat.) 
  • Kirjasto-lehdestä 1/2014: Pornaisten kunnankirjasto on digitoinut vanhimmat kirjansa ja tarjoaa ne verkossa
  • Anu luki Anne Ollilan kirjan Aika ja elämä. Aikakäsitys 1800-luvun lopussa
  • Suketus luki Teemu Keskisarjan kirjan Viipuri 1918
10.2.
11.2.
  • @MsJenful ja Muinaisjäännösten arvo yhteisenä kulttuuriperintönämme 
  • Säästöidea perinteiselle medialle Tuulispäästä 29/1906. (Lehti itse säästi paperin paksuudessa.)
  • Odottamassa nukketeatteriesityksen alkua Annantalossa. Keskiaikaista sukupuolipolitiikkaa, tms. Pian näkee.
  • Ei perinteistä nukketeatteria. Herätti ajatuksia nimenomaan historian kerronnasta varsinaisen aiheen ohella.
12.2.
13.2.
  • Sain tiedustelun, johon oli vaivatonta vastata linkillä blogitekstiini v. 2012. Ei tarvinnut kuin muistaa kirjoittaneensa. #bloggaus
  • Entä jos ajastamme jäisi vain muokattuja kuvia?
14.2.
15.2.
  • Odottamassa Alex Snellmanin väitöstilaisuuden alkua. Yleisössä jo useampi tuttu.
  • Eka kysymys: miksi väittelijä taittoi kirjan itse? Snellman: jotta laadukas lopputulos
  • Toinen lämmittelykysymys alkusivun kuvista. (Vieruskaverilla väitöskirja, josta bongasin yhden talohistoriikkini asukkaan. Pieni maailma.)
  • Opponentti pitää sisällysluetteloa kaavamaisena inventaariolistana, haastaa koukuttavuutta? Snellman puolustaa asiallisuutta väitöksessä.
  • Nyt Snellman puolustaa metodivalintaansa. Istuuko ammattiluokittelu 1800-luvun eliittiin? 50000 ihmistä piti saada käsiteltyä.
  • Nyt ollaan jo Snellmanin väitöskirjan sivulla 42. Porvoon maapäivät vai valtiopäivät? (1900-luvulle pääsy kaukana tulevaisuudessa?)
  • Klinge poistui, me jatkamme. Snellmanin väitöskirjan sivulla 116, 136, ...(Kirjassa yli 400 sivua.)
  • No sitten kustos M. Kuisma katsoi kelloa ja tilaisuus loppui vauhdilla. Kirja on A4-kokoa ja kahdessa palstassa eli tekstiä riittää.
16.2.
17.2.
  • Kohti alustuksen pitoa. Jälleen esiintymisessä jännittää eniten se tuleeko kukaan paikalle.
  • Sophy Bergenheim ottaa Finnan innokkaasti vastaan. Suuremmin kuitenkaan testailematta?
  • Frau Ylänen ei löytänyt punaista lankaa Chaplin-näyttelystä Helsingin taidemuseossa 
18.2.
  • Leineperin ruukille voi lähteä aarrekartan kanssa.
  • Tänään Rahamuseossa Jorma Ollila, Janne Virkkunen ja Erkki Liikanen. Paljonko turvamiehiä?
  • Kansalliskirjaston remonttiversiosta löytyi (vasta) tänään tärkeimmät käsikirjat avohyllystä. Vähän paremmin voisi tiedottaa asiakkaille.
  • Henrik Summaselta hyviä pointteja avoimesta linkitetystä (kulttuurihistoria)datasta.

Peruukkimaakarin lapsi

Porissa syntyi 14.9.1768 avioliiton ulkopuolella Caisa Forströmille tytär, joka sai seuraavana päivänä nimen Maria Elisabet. Kasteen yhteyteen merkittiin lapsen isäksi peruukkimaakari Johan Henric Lagerholm. Yleensä tällaisissa tapauksissa lapsen isä ja äiti menevät pian naimisiin keskenään, mutta tällä kertaa merkintää avioliitosta ei löydy.

Ilmeisesti siksi, että Lagerholm oli jo naimisissa. Tämä käy ilmi kun hän itse kuolee 37-vuotiaana 9.12.1772 ja vaimonsa Maria Christina Bergdahl pian tämän jälkeen 32-vuotiaana 13.4.1773. He olivat määränneet perijäkseen ottotyttärensä Maria Stina Forströmin, joka arvatenkin oli (nimen pienestä erosta huolimatta) edellä mainittu aviomiehen avioton tytär. Ennen perinnön saamista piti tarkistaa oliko muita mahdollisia perijöitä, joten asiaa kuulutettiin sanomalehdissä. Muun muassa sanomalehdessä Inrikes tidningar 3.6.1773:

Maria Stina/Elisabetin elämänkohtalosta ei ole tietoa, Hänen äitinsä saattoi olla "Inh:qv: Caisa Forström", joka Porissa 27.1.1796 52-vuotiaana oli "frusen i hjäl", jäätyi kuoliaaksi