tiistai 12. marraskuuta 2013

Arkistojen päivä Vuorikadulla

Arkistojen päivää ei Helsingissä viime lauantaina käsittääkseni viettänyt kuin Kotus, jonka avoimista ovista astuin kello 10 ensimmäisenä ja pitkään ensimmäisenä asiakkaana. Tarjontana oli huoneen kokoinen näyttely Kotuksen arkistoista ja kysynnän mukaan arkistokäyntejä.


Opittua. Nauhoitearkistossa on minulle tuttujen murrenäytteiden, joista sain sen kultaakin kalliimman pätkän isomummoni puhetta, lisäksi kulttuurihistoriallista ainesta, jotka on äskettäin luetteloitu (ei ole saatavilla verkossa). Minulle puhuneelle henkilölle ei ollut selvää, miksi oli äänitetty väitöstilaisuuksia ja konsistorin kokouksia. Kyseisiä pätkiä yritetään siirtää yliopistolle. Jollei muuta niin ainakin kulttuurihistoriallisten gradujen aineksia?

Murrearkistoon minulla ei ole koskaan ollut suurempaa kiinnostusta ja vielä vähemmän kun kuulin, että sieltä ei voi hakea pitäjittäin. Mutta yläkerran näyttelyn osana oli kuvakaruselli murrekorteista, joissa on mukana valokuvia! Opastajani mukaan nämä ovat sähköisessä muodossa, mutta laiskuudessani en selvittänyt missä ja miten.

Muita positiivisia puolia murrearkistosta selvisi sinne kurkistamalla. Kuten lisää sanoihin liittyviä kansantieteellisiä piirroksia.

Sananparsikokoelmat ovat pitäjittäin järjestettynä. (Alatornion, Enon, Evijärven, Hailuodon, Hausjärven, Isonkyrön, Juvan, Kalannin, Kivennavan, Kuhmoisten, Kurkijoen, Laukaan, Loimaan, Nivalan, Nummen, Paltamon, Pälkäneen, Riistaveden, Rovaniemen, Ruoveden, Tyrvään, Ulvilan ja Valkealan kokoelmat verkossa luettavissa.) Mytologista sanastoa käsittelevät laatikot toivat mieleen SKS:n kansanrunousarkiston. Kerääjien laatikoista tein pikaisen haun ja selvisi, että isotätini oli - koulunsa kautta - toimittanut murrearkistoon kolme juhliin liittyvää sanaa vuonna 1932.

Yleisarkistossa opastaja osasi kertoa vain Vanhan kirjasuomen sanalippusista, joita hänkin on muokkaamassa Vanhan kirjasuomen sanakirjaksi. Kyseinen opus on jäänyt minulta ilman aktiivista huomiota, täytynee korjata tilannetta.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kaksiteräinen miekka

Mummon kirjojen joukosta löytyi toinenkin (se ensimmäinen oli tämä) suomenruotsalainen fuksivuoden kuvaus. Jarl Louhijan Kaksiteräinen miekka kattoi myös muutaman opiskeluaikaa edeltävän vuoden, mutta huipentui Helsingin yliopistossa.


Tarinan päähenkilönä on Birger Svartsjö, joka esitellään hyvin ruotsinmielisen äidin poikana, joka kesällä opiskeli ahkerasti suomea. Motivaatiota selittää ainakin isän uraa uhkaavat kielivaatimukset. Birgerin opiskelu vie kuitenkin niin mennessään, että hän päättää opiskella yliopistossakin suomea, ajan ainoana ruotsinkielisenä. Altistuminen suomenkielisten kulttuurille ja ajatuksille kääntää Birgerin pään niin, että kirjan lopuksi hän eroaa ruotsinkielisestä osakunnastaan (Nylands nation, jonka talo yllä SLS:n Flickr-tililtä) ja liittyy suomenkieliseen.

Kaltaiselleni fennomaanille kirjassa esitetty argumentointi oli mannaa.
"Tuo on juuri tyypillistä! Siis kaksi ruotsalaista vaatii tinkimättömästi, että kahdentoista suomalaisen on hankittava sellainen kielen taito, josta heillä on kuusi tai kymmenen kertaa vähemmän hyötyä kuin ruotsalaisilla itsellään on suomen kielen taidosta. Onko se oikein?"
Herätti mielenkiinnon kirjoittajaa kohtaan. Kevyt-googlauksella löytyi Kuka kukin on -matrikkelit 1954 ja 1978 eli selvisi, että hän oli alkuperäiseltä nimeltään Lindgren, tehnyt uraa suomenopettajana ja sisartaan pidetään suomenruotsalaisena. Herää siis epäilys omaelämänkerrallisuudesta, kun kirjassa esiintynyt urheilukin löytyy Louhijan matrikkelitiedoista.

Lisävahvistukseksi käy Louhijan yo-vuosi 1926, joka stemmaa täydellisesti siihen, että kirjassa mainittujen vuosilukujen perusteella Birger aloitti opinnot syksyllä 1926 ja vaihtoi osakuntaa syksyllä 1927. Jos Lindgren/Louhija on tehnyt samoin, ruotsinkieliset sen varmaan vielä muistivat vuonna 1937 kun kirja ilmestyi. Brages pressarkivetissa voisi olla kirjan vastaanotosta mielenkiintoista aineistoa, ellei julkaisua sitten haudattu hiljaisuuteen.

Louhija väitteli Bertel Gripenbergin tuotannon symboleista ja kielikuvista vuonna 1959, joten toinen tekstinäyte romaanistaan kohdasta, jossa Gripenberg esiintyy.
He istuivat kirjastohuoneessa lueskellen Bertel Gripenbergin runoja. Birger oli juuri alkanut lukea kokoelmaa, johon hän ei aikaisemmin ollut tutustunut. Sen nimi, "Aftnar i Tavastland", oli heti herättänyt hänen mielenkiintonsa. Mutta luettuaan ensimmäiset runot hän tunsi sekä pettyvänsä että kiihtyvänsä. Toverin sitä huomaamatta hän laski kirjan käsistään, otti savukkeen ja vaipui ajatuksiin.

Siinäpä se nyt taas oli, tuo kauhea sana "vihollismaa"! Hämettä, siis Suomea, isänmaatansa, Gripenberg sanoi vihollismaakseen! Ja miksi? Siksi, että se oli vihollisten maa, ihmisten, joita hän vihasi ja "joiden katkeran vihan hän näki leimuavan heidän rinnassaan ja joiden haavoittavat sanat kuolemankehän tavoin heitä saarsivat".
Ruotsalaiselle lukijalle pari vuotta sitten heräsi aivan toisenlaisia ajatuksia samasta kokoelmasta...
Kirjoittanut klo 4 kommenttia:
Aiheita: , , ,

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ihmeheltävä ja kunnioitettava luonnon vaikutus Lain täyttämiseen

Eilistä teemaa jatkaen. Yllä Ruotsin puolelta saamelaisia 1700-luvun lopusta (RAÄ, Flickr). Lainaus Hans Nymanin kirjasta Hyödyttäväisiä ja Huvittavaisia Kertomuksia Yhteiselle Kansalle Kehoitukseksi hyvään ja varoitukseksi pahasta (1842).
Usiammasa paikasa meijänki maasamme on vielä se ajatus, että Lappalaisilla on sangen vähäinen tunto Jumalasta ja vielä vähempi ymmärrys siihen, mitä maallinen laki vaatii ja merkittee, ja että he niin muodoin elävät luonnon raakasa tilasa ; mutta seuraava tapaus näyttää toisin:

Vuonna 1814, koska käräjä Oikeus istu kaukaisesa Lapin seurakunnasa, tuli seurakunnan Lukkari ja kylän Nimismies (*) Oikeuden eteen Nuorukaisen kanssa, joka oli 23 vuoden ijäsä, ja josta Lukkari kertoi tällä tavalla:
*) Suurimmasa arvosa oleva Lappalainen, joka pitää käräjiä kota-käräjisä.
Tämä nuorukainen, joka on minun poikani ja kylän Nimismiehen vävy, on meijän seurakunnasamme tehnyt sen pahennuksen, että hän menneenä syksynä salaa on kaatanut kolme merkittyä aljo-poroa, jonka tähden minä, ynnä hänen Appi-Isänsä kanssa, nyt annamme hänen oikeuden haltuun, vaatimisella että hän laillisesti rangastaisiin."

- Kun myös asianomainen, jolta porot olivat hävitetyt vaati niistä maksoa, niin alkoi Tuomari asiaa tutkia näillä kysymyksillä nuorukaiselta:
"Oletko sinä tämän rikoksen tehnyt, jota nyt päällekannetaan ? Vastaus: Olen.
- Tiesitkö sinä että sen kaltainen teko on luvatoin ja että sitä seuraa ruumiin rangaistus"?
-"Tiesin kyllä".
Minkä tähden siis teit tämän työn ?

"Joo, asia on semmonen ; Syksyllä tuli minun majaani muuan Ruijan eli Norjan kulkulainen, jonka kanssa päätimme yhesä lähtiä mettän keinolle (*) ja kun tulimme muutamaan Outaan (**) tunturin alla, josa oli aljo-poroja, tuumasi Ruijalainen että täsä olisi meijän hauska elää ruan vieresä, johon minä myös mielistyn, ja niin teimmä me tähän kodan ja oleskelimma näillä tienoilla muutaman viikon, jolla ajalla me ammumma ne kolme merkki poroa ja nautittimme ruaksemme, ja kun erosimme, otti Ruijalainen poroin taljat ja lähti kotimaahansa".
*) Ensi kylmällä lähtevät Lappalaiset mettän keinolle varustettuna ampu-neuvoilla, kattilalla, vähän suoloilla ja muutamalla kahmalolla jauhoja, ja josa he viipyvät moniahan viikon, ampuin villi-peuroja, lintuja, oravia ja muita mettän eläviä. **) Meijän puheen-parresa taitaan tätä kuttua saloksi eli mettä saareksi.
Tuomari:"Oliko teillä niin kova ruan puutet että te näljän tähden tämän työn teitte"? Vast."Ei - kyllähän me mettästä muutaki ruan viljaa olisimma saaneet"

- Tuom."Noh, mitä sinulla muuta on sanomista tähän kanteeseen"? Vast."Ei muuta kun että saaha laillisen rangaistuksen ja sen kautta sovittaa minun Isäni, Heimolaiseni ja Seurakunnan ja päästä jälleensä heijän ystävyyteensä".

Tämä nuorukainen tuli niin muodoin tuomituksi seisomaan 2 tiimaa kaula-rauvasa ja sitten ruoskittamaan 30 parilla raippoja, jonka rangaistuksen alla hänen Isänsä, Heimolaisensa ja Seurakunnan väki avo-päin seisoivat ja itkivät paalun ympärillä, ja kun rangaistus oli loppunut, syleilivät kaikki nuorukaista rakkaudella, toivotellen että tämmöstä tekoa, joka oli ensimmäinen mies muistoon, ei enään seurakunnasa tapahtuisi.

Kolmentoista kymmenen vuoden jälkeen eli 1827, koska tämän kertoja matkusti samasa Lapisa, todistettiin kaikilta että tämä nuorukainen rangaistuksen jälkeen oli elänyt siviästi ja nuhteettomasti.

- Jospa meijänki maasamme olisi tämmönen vaikutus rangastuksilla, kuinka hauska eikö sitten olisi elämä kaikilla, erinomattain Tuomareilla ja Kruunun palvelioilla.

Autuas on se joka ei vaella Jumalattomitten neuvosa ; eikä seiso synneisten tiellä eikä istu kusa pilkkaajat istuvat.
Kirjoittanut klo 2 kommenttia:
Aiheita: , , ,

lauantai 9. marraskuuta 2013

Katsastettu: Suohpanterror


Helsingin Kirjasto 10:ssä on vielä päivän esillä  näyttely Suohpanterror - Propagandajulisteita Saamenmaalta. Kävin itse tutustumassa siihen aiemmin tällä viikolla.

Kirjaston verkkosivujen mukaan näyttelyn tekijöiden tarkoituksena oli "uudella ja vahvasti kantaaottavalla tavalla herätellä ihmisiä kiinnostumaan pohjoisen tapahtumista". Julisteet kommentoivat "saamelaisten asemaa ja elämää tämän päivän Suomessa". Siinä määrin vieraita olivat jotkin puolet, että onneksi löysin opaslehtisen.

Toimittajaopiskelija Mari Storpellinen on blogitekstissään etsinyt vastausta kysymyksiin "keistä koostuu tämä ryhmä? Mitä he haluavat taiteellaan saavuttaa?" ja totesi
Kosketuksen valtavirtaan saisi varmasti helpommin, jos joku antaisi Suohpanterrorille kasvot ja toisi aihetta esille julkisuuteen omalla persoonallaan.
Auttaisiko sekään? Alla näkyvää julistetta taustoitettiin käsiohjelmassa näin
Kansainvälisillä areenoilla Suomi pitää yllä kuvaa korkeatasoisesta ihmisoikeuspolitiikastaan. Samaan aikaan kotimaassa poljetaan järjestelmällisesti saamelaisoikeuksia, jotka kuuluvat kansainvälisesti tunnustettuihin kollektiivisiin ihmisoikeuksiin.

Asian tarkempi pohdiskelu herättää väistämättä kysymyksen, onko Suomen viivyttelypolitiikka tietoista. Kuuluuko Suomen kirjoittamattomaan saamelaispolitiikkaan silmien sulkeminen saamelaisten ongelmilta, kunnes saamelaiset ja saamelaiskulttuuri ovat kadonneet Suomesta lopullisesti?

Viime lauantaiden tapaan jatkeeksi aihetta sivuavia opinnäytelinkkejä.
Kirjoittanut klo 2 kommenttia:
Aiheita: ,

perjantai 8. marraskuuta 2013

"Kyllä historia ihmisiä kiinnostaa, kun se vain paketoidaan oikein."


 Olli Alm kommentoi eilistä Finna-hutaisuani huomauttamalla, että potentiaalista käyttäjäkuntaa on: "satatuhatta sukututkijaa", "satojatuhansia historianharrastajia". Vastasin, että "Vitsi, jos ne satatuhatta sukututkijaa eksyisivät tänne blogiini, niin tilastoni siirtyisivät aivan toisille sfääreille...". Mihin Alm totesi (Ylen Elävään Arkistoon, kai, viitaten) "Kyllä historia ihmisiä kiinnostaa, kun se vain paketoidaan oikein." (Alm myös laajensi kommentin kirjoitukseksi omaan blogiinsa.)

Aivan. Tiedän hyvin, että suurempia yleisöjä saavuttaakseni blogini pitäisi olla aivan toisenlainen. Todennäköisesti kuvapainotteinen tai peräti -vetoinen kuten Retronaut, jonka slogan on "See the past like you wouldn't believe".  Sen ylläpitäjän Chris Wildin ajatuksia voi lukea kuunnella/katsella Oxfordin podcastissa. 

Kotimaassakin kuvien lumoa todistaa Elävän arkiston lisäksi monet Facebookin kuvapainotteiset sivut kuten Suomen historian harrastajat (tätä kirjoittaessa 9357 tykkääjää), 70-luku (8166), 80-luku (50146), Kaikille 60- ja 70-luvulla syntyneille (22896), Jottain wanhoo ja wähä wanhempoo (2565), Vanhaa Kotkan keskustaa (2854), Muistojen taikaa (863), 50-60-luku (475), Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto (384). Juhan Suku-uutiset (1633) alkoi kerätä tykkääjiä nimenomaan sen jälkeen kun blogipäivitykset hiipuivat ja kuvatulva alkoi. Vertailuluvuna toimikoon asiapainotteinen Agricola-Suomen historiaverkko, jolla on 1419 tykkääjää.

Eli kuvat staattisina ja liikkuvina vetävät väkeä. Elävässä arkistossa on lisäksi toimituksellista aineistoa ja asiasanoja hakuihin. Finnassakin on kuvia, mutta miten innostaa ihmiset muun aineiston pariin?

Tänne blogiin voisi tulla enemmän porukkaa, jos kirjoittaisin juttuja, joissa on pää ja häntä. Päivän kuvassa (National Media Museum, Flickr) sentään oli. Niin ja kuvista kun oli puhe, niin...
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita:

torstai 7. marraskuuta 2013

Lokakuusta marraskuuhun

28.10.
29.10.
30.10.
31.10.
1.11.
2.11.
3.11.
 4.11.
5.11.
  • Järkytys eilen Akateemisessa: Tieteessä tapahtuu -lehti oli irtomyynnissä. Aina olen ilmaiseksi jostain poiminut ja jututhan on netissä.
  • Vihavaisen Ryssäviha yllätti luettavuudellaan, mutta ei silti tule luetuksi. Liian monipuolinen, kun ei ole kiinnostunut kuin pien-nurkasta.
  • Muistin kaupunki jää yrittämiseen. Artikkelit vilisevät vieraita termejä ja vaikuttavat kielensä puolesta ylikimuranteilta.
  • Timo Suvanto repostelee Hesarin viimeisimmän Guggenheim-"uutisen"
  • Väitös vuosina 1850-1921 otettujen sukunimien taustoista. 
 6.11.
  • Kari Rydman tarkastelee kotiarkistonsa Helsinki-valokuvia 1900-luvun alusta 
  • Väitös:Modernin maailman synty paikallisena ilmiönä. Modernisaatio Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla 1870-1917
  • Miksi Tampereen yliopisto lähettää spostilla tiedotteita, joita ei julkaista verkkosivuilla? Että olo olisi eksklusiivinen?
  • Svenska dagenia myös Kaisa-talon poistoissa.  
  • Muinaistutkija 3-4/1985 [klikkaa kuvaa, saat isommaksi]
  • Muinaistutkijan ekat vuosikerrat ovat hämmästyttäneet avoimen kriittisellä hengellään. Harvoin näkee moista (ammatti)yhdistyksen lehdessä.
  • Viikon teemastakin löytyi Muinaistutkijasta hyvää luettavaa. [klikkaa kuvaa, saat isommaksi]
  • Kaisasta Kansallismuseoon. Paljonkohan luut vetävät porukkaa esitelmää kuuntelemaan? [Ei hirveää ryntäystä]
  • Jee, mut hyväksyttiin just SMMY:n ainaisjäseneksi.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Tuleeko Finnasta "kulttuurihistoriallinen haku- ja elämyspalvelu"?

Olli Alm purki eilen ELKA:n blogissa tuntojaan Finnan näkymättömyydestä. Itse en ole ollut siitä kovin yllättynyt, kun en ole palveluun suuremmin ollut ihastunut. Portaalia "kaikeen mahdolliseen", jossa ei ole "juuri mitään" ei ole helppoa myydä.

Eikä tilanne helpotu (mielestäni) vaikka postikortin kokoisista kuvista poistettaisiin vesileimat. Kun ei niillä voi tehdä mitään! Enkä suuremmin lämpene kirjastokantojen yhdistämisellekään, sillä hakisin kirjoja mielummin kirjoille rakennetusta tietokannasta. Johon saa tietenkin mielellään olla yhdistettynä usemman kirjaston tietoja. Ja saa sinne laittaa linkkejä digitaalisiin versioihin julkaisutietokannoissakin.

Twitterissä Almin tekstistä syntyi hieman keskustelua. Omaan twittiini nostin Almin tekstistä lopun: Onko Finna "pienen tutkija-asiakasryhmän neppailukanava" ja jääkö sellaiseksi? "L Karppi" vastasi "Toivottavasti ei. Tod. näk. muuallakaan sitä ei ole vielä otettu tosissaan käyttöön. Tehdään omia käyttiksiä vasta."

Eli olemmeko me pidempään tilannetta seuranneet hätähousuja? Alm linkitti tekstinsä nostolla "Missä luuraa Finna? Oletteko nähneet juttuja tiedotusvälineissä?"
Sampsa Heinonen: "Pitäisiköhän tiedottamiseen ja lanseeraukseen satsata toisella tavalla? Vrt. SA-kuvapalvelun julkaisun huomiointi mediassa."
Alm: "En ole varma onko ongelma vain tiedottamisessa. Onko ylipäätänsä halua?"
Minä: "Tai isoa yleisöä kiinnostavaa sisältöä..."
Heinonen: "Tai vaikka palvelussa olisi "isoa yleisöä" kiinnostavaa sisältöä, sen löytäminen ei välttämättä ole kovinkaan helppoa."
Alm: "Jos ministeri+pääjohtajat tiedottaisivat, niin varmasti ylittäisi uutiskynnyksen. Huomiota saa, jos sitä haluaa."
Tässä välissä lienee aiheellista palauttaa mieleen tapaus Arhinmäki ja Europeana...
Finnan kanssa työskentelevä Tapani Sainio kommentoi edellä näkyvää: "medialle tiedotettiin aktiivisesti julkistuksen yhteydessä ja tätä arvatenkin jatketaan eri yhteyksissä." "sen sijaan laajempaa (loppukäyttäjä)markkinointia tehdään 2014-15-> sitä mukaa kun sisältöjä tulee lisää."
Heinonen: "Ehkä tähän liittyen on vaikeampaa löytää sopivaa markkinointitäkyä kuin sota-ajan kuviin."

Alm: "Finnassa kyse perusinfrasta, ei yksittäisten mielenkiintoisten aineistojen esittelystä mallia sa-kuva"
Heinonen: "Juuri tästä syystä tällaisen palvelun markkinointi asiakkaille on astetta haastavampaa."
Alm: "Ja juuri siitä syystä asiasta pitäisi nyt rummuttaa ja kunnolla. Eikä vain suorittavan portaan vaan johdon."

Eli eteenpäin jollain ladulla.

Kuva kirjasta East of the Sun and West of the Moon. Old Tales from the North.
Kirjoittanut klo 3 kommenttia:
Aiheita:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)