Mitä olisikaan suomalainen ilman koivua?

Charles François Philibert Massonin ranskasta englanniksi nimellä Secret memoirs of the court of Petersburg (1802) käännetyssä kirjassa on joitakin lyhyitä anekdootteja. Yhdessä kuvataan, miten erinomaisen monella tavalla suomalaiset käyttävät koivua:

THE BIRCH TREE.
Who would say that the birch, a tree in appearance the most sterile, and one of the most despised in the happy countries where the forests abound with fruit-trees, is, in the north of Russia, the most useful and most valuable of all trees? Without the birch, Finland, Ingria, and Esthonia would, perhaps, be deserted; for it is to the inhabitants of those provinces of the same resource as the cocoa-tree to the Indians. The Finlander, above all, subsists almost through this beneficent tree. Of its wood he makes his cart and his implements of husbandry; its outer bark, impenetrable to moisture, serves for roofing the cottages. With the second bark the Finlander makes ropes, mats, and coverings, which serve him for a cloak in rainy weather : he weaves it into baskets, buskins, and sabots, very light and convenient : he makes of it all sorts of kitchen vessels and household utensils. The young shoots of the birch feed him in times of scarsity, and he frequently mixes some in his rye bread; he also makes flour with the tender bark and the alburnum: the shoots of the birch are likewise the common food of the wood-hens, heath-cocks, and all the birds that spend the winter in the north. With the sap of this tree, the Finlander makes a vinegar rather agreeable than otherwise : its leaves serve him for dyeing several stuffs yellow : its gum is a delicacy to him, and he recommends it on several occasions as a remedy: its boughs, in short, furnish him with baskets and brooms; and a woman never goes to a bath without having in her hand a branch of birch to flog herself, and to cover her nakedness when she comes out of it.

The sentimental and captivating author of the Studies of Nature, who has so well observed the admirable contrast which the birch and the fir form in the vast forests of Finland, owed some additional touches of his pencil to that nourishing tree, which, in the north, supplies the place of the beneficent oak, deified by our ancestors.

Koivunmahlasta tehty viinietikka? Uusi vientituotemahdollisuus? Kaiken luetellun totuusarvosta en ole ihan varma, mutta Leena Riihelän blogitekstin perusteella koivunlehdillä pystyy värjäämään tekstiilejä.

Sotaisia uutisia heinäkuulta 1713

Hannover 30.6. (London Gazette 4.7.1713): "Part of the Muscovite Army under his Command hath passed through the Country of Saxe-Lawenburg towards Pomerania, where it is to be divided into two Bodies. [...] The other Body is to march into Finland, to augment the Czar's Army, which is to be commanded by Prince Menzikoff, and he is ordered to go thither as soon as possible, his Majesty intending to return to Petersburg."

Hannover 7.7. (London Gazette 7.7.1713): "The same Letters add, that Prince Menzikoff was gone to Berlin, and intended to set out from thence towards Finland, in order to take upon him the command of the Czar's Army in that Province"

Hampuri 11.7. (London Gazette 7.7.1713): "The Czar has made himself Master of Abo in Finland, and has obliged the Inhabitants of the whole Province to swear Homage to him. The Swedish Forces that were sent to defend that Country, are retired by Water to Stockholm. The Czar gives out, that he will follow them thither, and pursue his Conquests till he has forced the Senate of Sweden to make Peace with or without the Concurrence of the King."

Hampuri 21.7. (London Gazette 18.7.1713): "On the 23rd past the Czar arriv'd at Petersburg, where he intended to stay but a Fortnight, and then return to his Army in Finland. The Swedish Vice Admiral is arrived on the Coasts of that Province with six large Men of War, and the Rear Admiral is likewise expected with five more, and three Frigats. The Muscovite Fleet consists of twelve large Ships, and six Frigats"

Hannover 21.7. (London Gazette 18.7.1713): "They write from Petersburg, that the Czar is return'd thither, having left a strong Garrison in Abo, to secure his Conquests in Finland."

Kööpenhamina 22.7. (London Gazette 21.7.1713) :"The Master of Ship lately come in here from Riga, gives out, that the Muscovites have been entirely defeated in Finland, but as the Court has received no authentick Accounts from that Province, since the Czar's Invasion of it, we don't yet give Credit to this Report."

Diakonissojen maailmasta

Tämän vuoden OpenHouseHelsinki-tarjonnasta valitsin Elisabeth Ahon Sisar-romaanin jättämän muistijäljen perusteella kierroksen Diakonissalaitoksessa. Suurta ryhmäämme kuljetti ulkoilmassa "itse Aurora Karamzin". Saimme siellä seisoessamme myös tiukan paketin tietoa tontin rakennuksista. Niiden käyttö on muuttunut moneen kertaan, joten alkuperäisiä tiloja alkuperäisessä tarkoituksessaan ei ole montaa. Näistä tutustuimme vestibyyliin, Aurora-saliin ja kirkkoon, joka oli hauskan "keskiaikainen".

Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Diakonissalaitoksen museoon, jonka pienissä tiloissa tuli pian ahdasta. Normaalina keskiviikkona olisi varmasti rauhallisempaa. En kauaa viihtynyt tavarapaljoutta ihmettelemässä, vaikka paikalla oli useita ystävällisiä vapaaehtoisia kertomassa niistä. Mutta kotona otin vihdoin käteeni kirjastosta lainaamani kirjan Tohtori Bartramin kalaveitsi ja muita tarinoita ja luin sen kannesta kanteen.

Tämä vuonna 2006 ilmestynyt museon julkaisu kertoo kuudentoista esineen tarinan ja niiden kautta valoittaa diakonissalaitoksen historian vaiheita ja erilaisia toimintamuotoja. Tekstit olivat toimivia, ihmisiä nostettiin esille mukavasti ja faktoja oli esillä tarpeeksi, mutta ei ylenmääräisesti. Aivan erinomainen museojulkaisu siis. Kannattaa lukea mielummin ennen museokäyntiä kuin sen jälkeen. (Vasemmalla näkyvä nukke on museossa, muttei kirjassa.)

Kaksi 1500-luvusta ponnistavaa elokuvaa

Pressikuva The Mill and the Cross -elokuvan sivustolta

Helsingissä parhaillaan käynnissä olevan Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestarin ohjelmasta löytyi The Mill and the Cross, jonka annettiin ymmärtää perustuvan Pieter Breughelin maalaukseen. Flaamilaisia hahmoja usein tiirailleena laitoin lipun ostoslistalle ja istuin katsomossa viime perjantaina.

Elokuva alkoi taulun 'matka Golgatalle' asetelmalla, ikäänkuin taulu olisi maalattu kaikkien mallien paikalla ollessa. Siitä se lähti kehittymään Luttrell Psalterin omaisesti. (Kyseisestä lyhytfilmistä lisätietoa täällä.). Elävöitettiin taulun kohtauksia. Upea taulun taustan ja hahmojen yhdistäminen näkyy trailerissakin. Rauhallinen tunnelma rikkoontui kun siirryttiin kärsimystarinaan, joka oli taulussa ilmeisesti suora rinnastus espanjalaisten vallankäyttöön ajan Hollannissa. Sitten oltiinkin sellaisessa historian, raamatunhistorian ja taidehistorian seoksessa, että olisi tarvittu minua sivistyneempi selvittämään tasoja.

Monia eri tasoja löytyi myös toisesta R&A-elokuvasta, jonka valitsin 1500-luku yhteyden takia. Olisin kyllä lähtenyt katsomaan Sillit suolassa: Tarinoita Tallinnasta pelkästään tekijöiden edellisen elokuvan Disko ja ydinsota perusteella. Elokuvan jälkeisessä keskustelutuokiossa tekijät sanoivat edellisen elokuvan kuvanneen heidän omaa sukupolveaan ja nyt he olivat kertomassa identiteetistään tallinnalaisina. Tekijöiden tulkinta dokumentista on laajempi kuin minun. He vakuuttivat loppukeskustelussa, että tarinat olivat kaikki joskus kuultuja, mutta ne eivät siis kuuluneet niille henkilöille, jotka ne esittivät.

Kehyksen tarinoille Tallinnasta he olivat löytäneet 1530-luvulla tapahtuneesta kaupunkilaisen kidnappauksesta ja murhasta, joka johti korkea-arvoisen aatelisen teloitukseen. Tarina kerrottiin alussa ja samalla kun sitä kuvitettiin tavallisten tallinnalaisten toimesta, näiden suusta kuulimme tarinoita, jotka kertoivat Tallinnan todellisuudesta ja lähihistoriasta. Itse viehätyin eniten siitä, miten henkilöjen kautta tuotiin esiin suhdetta kaupunkiin. Tämänkin elokuvan traileri nähtävillä verkossa.

Kaupunki oli myös Breughelin maalauksessa. Se oli sijoitettu elämän symbolien joukkoon, mikä hieman ihmetytti minua.

Esteettömyystodistuksia puuttui Vihdissä

Vihdissä hinkusivat naimisiin rengit Anders Andersson ja Ad. Jacobson, jotka ruotsinkielisestä nimistään huolimatta olivat kotoisin Venäjältä: ensiksi mainittu syntynyt Siperiassa ja toinen Krimillä. Suomeen he olivat päätyneet Kustaan sodan aikaan. Esteettömyyden selvittämiseksi kuulutettiin toiseen kertaan sanomalehdessä Posttidningar 25.2.1797.

Sitten halusi naimisiin venäläinen renki Alexander Cliewitz ja kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 15.6.1797. Lieneekö hänkin jäänyt maahan Kustaan sodan aikana?

Sama kirkkoherra lähetti kuulutuksen myös vuoden kuluttua, julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.6.1798. Halukas sulhanen oli tällä kertaa renki Jochom Johansson, joka ilmoitti syntyneensä Koivistolla. Vihdissä hän oli asunut jo 5 vuotta. Nimi sopii Hiskistä löytyvään avioliittoon päivämäärällä 26.12.1798.

Kaapattua

Vasemmalla näkyvä kynänjälki (Project Runebergin varastoista, joissa enemmänkin samaa) tuskin kaipaa esittelyä. Mutta ehkä hyvä muistuttaa, että vaimonsa noin ikuistaneen Carl Larssonin näyttely on juuri avautunut Turussa.

Kaisa kirjoitti Turun taudin tartunnoista Pohjanmaalla. Hän kuvasi innostavasti ja innostuneena historiatutkimusprojektin aloitusta. Kyseisen projektin etenemistä voi seurata blogissa Kun isä maamiesseuraan liittyi. Suosittelen lämpimästi!

Toinen pohjalainen jakoi "Väärä väri" näytelmän ja 50-luvun elämän tuntoja . Hän oli myös raportoinut Wanahan ajan päiviltä Soinissa.

Jessica Parland-von Essen raportoi på svenska Minna Ahokkaan kirjahistoriallisesta väitöksestä.

Esoteerisen maantieteen koulun Marko Leppänen esitteli saksalaisten metsäkalmiston Vantaalla sekä Orijärven, Aijalan ja Metsämontun vanhat kaivospaikat .

Espan lyyli aloitti karjalaisuutta käsittelevän keskustelupiirin. Stadin Friidu luki Stadin Slangi ry:n perinne- ja kulttuurilehteä Tsilari.

Kirjavinkeissä Irja kertoi Hannu Mäkelän tuoreesta muistelmakirjasta.

Pekka Henttonen mietiskeli arkistohoitajien historiallista kuvaa.

Wäinö kirjoitti Suomen suurista onnettomuuksista.

Jenni Sahramaa on aloittelemassa gradun tekoa. Luin otsikon muinaissuomalaiset esilinnat ja ihmettelin pitkälle tekstiä esiliinoista puhumista.

Voiman Fifi-blogissa Veli Itäläinen kirjoitti suomalaisten ja venäläisten suhteista todeten:

Venäläisten suhtautuminen historiaan on mielestäni huomattavasti terveempää kuin suomalaisilla. Vanhoilla kansan kollektiivisesti kokemilla vääryyksillä ei mässäillä, mutta esimerkiksi Solženitsynin vankileirien saaristo on nykyään osa koulujen pakollista opetussuunnitelmaa. Se on tietysti toinen asia, kuinka paljon menneisyyden kaivelu nykynuorisoa kiinnostaa, mutta ainakin tieto on kaikkien niiden saatavilla, jotka sitä haluavat.

Voiman Fifi-blogissa Pertti Laesmaa kirjoitti piipunpoltton henkilökohtaisesta historiasta. Mikael Karttunen esitteli cocktailin historiaa.

Teppo Ylitalo iloitsi Helsingin Sanomien Muistot-palvelusta.

Juha-Matti Granqvist sai raportoinnin pääkaupunkiseudun kuninkaantieltä loppuun. Hän levitti päivän retken yhdeksäksi (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9) kirjoitukseksi, pitäisiköhän ottaa mallia? Innostuin kommentoimaan vähän liian moneen näistä, viimeiseen "tuhlasin" hirven kesytyksen, jolla olisi käyttöä muuallakin.

Vierailulla Ahvenanmaalla 1850-luvun alussa

Yllä Kökarin kirkko ruotsalaisen muinaismuistopuljun Flickr-kokoelmasta.

Kirjassaan The neighbours of Russia, and history of the present war to the siege of Sebastopol (1854) John Reynell Morell viittaa X. Marmierin matkaselostuksiin. Niitä voi lukea alkukielellä kirjasta Lettres sur la Russie, la Finlande et la Pologne, mutta, koska ranskankielen taitoni on heikompi kuin englannin ja epäilen saman koskevan myös keskivertoa blogini lukijaa, en yrittänyt siihen tutustua. [Lisäys 21.5.2023: Marmierin matka ajoittuu vuosiiin 1839-1846. Alla oleva jakso on hänen tekstiään.]

Morellilta lainaan kuvauksen pistäytymisestä ahvenanmaalaiseen kotiin. Lähinnä siksi, että siinä on herkullinen kansalaisuuskommentti.

I entered a peasant's cottage, of a very poor but cleanly appearance, the floors of which were strewed with sprigs of fir, and furnished with a few deal chairs. At the bottom of an alcove was a bed, covered with snowy-white sheets; and the walls were adorned with some rude paintings, daubed with red ochre and carmine, and representing the two popular heroes. Napoleon and Charles XII. I was ushered into this humble abode by the peasant in the most respectful manner, and whilst his wife went to fetch me a glass of milk, I chatted with him, and asked him if he was of Finnic origin. "No," he replied, with evident pride; "I am the son of Swedish parents."

This feeling of national superiority is very remarkable, appearing even in the most destitute class. The most numerous population in Finland is the Finnic; and Finland no longer belongs to Sweden, which is not likely to recover it, save by a prodigious revolution in diplomacy. Yet the Swedes scattered in Finland remember their glorious ancestry, and are proud of their name.

This worthy peasant told me the simple and touching story of his quiet and obscure existence, presenting one of those tranquil, peaceful pictures of human life, lost like a drop in the ocean of time. His ancestors had come into the Archipelago long before; they had cut down some of the wood, cleared some land, ana built a dwelling. As for himself, he had inherited a field of barley and potatoes; he had married a neighbour's daughter, who also brought him a little patrimony ; "and the sea is close at hand," he added, "that is one great resource and fortune. I have a good boat, and three stout lads who fear neither winds nor rocks."

Fredrik Vilhelm Radloffin kirja Beskrifning ofver Åland löytyy verkosta Googlen digitoimana. Lisää digitoituja kirjoja on Maarianhaminan kirjaston sivulla. Verkossa myös Charta öfver Åland vuodelta 1739 ja Charta öfver Åland vuodelta 1789. Ahvenanmaalaisia puumerkkejä on mukana Tuve Skånbergin väitöstutkimuksessa Glömda gudstecken. Från fornkyrklig dopliturgi till allmogens bomärken.
Alla kuva Lemböten kappelin rauniosta Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan numerosta 1/1888.