Intouduin viime lauantaina lähtemään Lahteen kuuntelemaan muutaman esityksen suomalaisille historiapäiville. Esitysten määrä kutistui paikan päällä ohjelman muutoksen takia kahteen.
Tullessani aulassa väkeä oli vähänlaisesti, joten yllätyin Jari Eilolan esityksen vetäessä ison salin lähes täyteen. Muutama tuttu kasvo kesän arkeologiaretkiltä joukossa.
Eilolan esitelmästä 1600-luvun noitaoikeudenkäynneistä jäi mieleen ensisijaisesti oikeuspöytäkirjojen rakennetta kuvaava huomautus. Että vaikka todellisuudessa oikeudenkäynnissä on esitetty kysymyksiä ja vastauksia, on pöytäkirjassa vain yhtenäinen lausunto. Tälle taisin antaa puolikkaan ajatuksen tavarantasaajien käräjäpöytäkirjoja lukiessa. Niissä, 1860-luvulla, oli edelleen vain kirjattuna todistajien lausuntoja. Lauseista "Asiasta X todistaja ei muistanut mitään" pystyi tientenkin arvaamaan, että todistajalta oli suoraan asiasta X kysytty.
Raisa Maria Toivo analysoi omassa esityksessään myös oikeuspöytäkirjoja lähteenä. Hän korosti niiden moniäänisyyttä. Ja myös sitä, että vastauksillaan syytetyt kertoivat 1600-luvun arvoista. Virallisen uskonnon lisäksi oli hyvä toimia niinkuin oli ennenkin tehty sekä tehdä ahkerasti ja taitavasti työtä.
Ennen esitelmiä ehdin tutustumaan Lahden historialliseen museoon. Se on sijoitettu Lahden Kartanon entiseen päärakennukseen, joka on valmistunut 1890-luvulla.
Alakerrassa oli yksi huone, joka kertoi kartanon historiasta ja toinen, jossa oli ympäristön pienoismalleja. Lahden kylä vuosimallia 1877 oli hauskin, harvoin näitä vaivaudutaan tekemään maalaisympäristöistä.
Ja siinä oli paikallinen osuus, vaihtuvia näyttelyitä lukuunottamatta. Näistä toinen vei minut 1970-luvun Asko-keittiöön, josta tuli tosi outo olo...
Asko-näyttelyn vieressä oli Asehuone, jossa oli kolmesta kokoelmasta aseita useammalta vuosisadalta. Vitriinitekstit olivat lyhyitä, mutta kertoivat mielestäni tavanomaista paremmin, mistä ajasta/käytöstä/käyttäjästä yms. oli kyse.
Museon kaupassa oli laaja valikoima paikallishistoriallista kirjallisuutta. Myyntiin oli saatu/otettu muistelmia ja omakustannetta.
Esiin on aikakausittain nostettu erilaisia ihmisiä ja tarinoita, jotka antavat saaren historiasta rikkaan kuvan. Aikuiseen makuun olisi ollut kiva saada karttaklikkailun lisäksi listaus artikkeleista, ja ehkä vielä vähän enemmän tietoa tai lisälinkkejä. Lapsille suunnatulta vaikuttaa myös saman sivuston Sagalundin museon esittely, jossa voi klikkailla taloja ja päästä tarkastelemaan sisustuksiakin. Vastaavaa hiiriheiluttelua vaatii myös Taalintehtaan ruukkimuseon esittely. Etusivun alareunasta pääsee myös pukemaan neljä hahmoa. Vaatteiden paikalleen osuminen ei ole niin tarkkaa, kuten oikealle kaapatusta esimerkistä näkyy.
