Irtolaisia

Sukututkijat miettivät paljon sanan itsellinen merkitystä, mutta harvemmin on tullut vastaan sana irtolainen. Kyse onkin aivan eri asiasta. Päivi Pukeron artikkelista ”Harhaantuneiden ja eksyneiden parantaja” – Luostanlinna irtolaisten kasvatuskokeiluna 1859–1880 lainattuna

Irtolaiseksi ei päädytty syntymän perusteella tai omasta vapaasta tahdosta, vaan kyseessä oli muiden yhteiskunnan jäsenten antama luokitus. Irtolaisuus on erotettava käsitteellisesti irtaimesta väestöstä. Osa väestöstä ilmoitettiin kirkon kirjoihin irtaimena (lös tai löspersons) ja nämä henkilöt kirjattiin joko talon tai seurakunnan laillisen suojelun alle. Jos irtaimen väestönosan edustaja poikkesi yhteisön normaaleiksi katsotuista käyttäytymismalleista tai jos tämä rikkoi vallitsevia säädöksiä esimerkiksi poistumalla ilman lupaa oman pitäjän alueelta, häneen sovellettiin irtolaislakeja. Ne, joiden käyttäytyminen katsottiin poikkeavaksi, lähetettiin kuvernöörin kuulusteluihin.

Lisää aiheesta Pukeron väitöskirjassa Epämääräisestä elämästä kruunun haltuun : irtolaisuuden ja huono-osaisuuden kontrolli Itä-Suomessa 1860-1885.