Erinäiset tehdyt kotimaanretket ovat unohtuneet. Kemiönsaarella tiedän käydeeni, olin Amos Anderssonin kesäkodista tehdyssä museossa. Muuta en, pitkältä tuntuneen ajomatkan lisäksi sitten muistakaan. Saari palasi mieleen ensin kun katselin karttoja Salon ympäristöstä (hirveän vaikeaa ajatella Saloa muuna kuin rautatieaseman ja työpaikkani konttorin välisenä taksimatkana.)
Ja sitten sain sähköpostin, jossa kerrottiin Kemiönsaaren virtuaalisen historian verkkosivustosta. Piti tietenkin tutustua ja vaikutti ihan hauskalta. Aikakausittain pääsee katselemaan erilaisia aiheita. Joihin osaan sisältyy tekstin lisäksi muutakin mediaa.
Esiin on aikakausittain nostettu erilaisia ihmisiä ja tarinoita, jotka antavat saaren historiasta rikkaan kuvan. Aikuiseen makuun olisi ollut kiva saada karttaklikkailun lisäksi listaus artikkeleista, ja ehkä vielä vähän enemmän tietoa tai lisälinkkejä. Lapsille suunnatulta vaikuttaa myös saman sivuston Sagalundin museon esittely, jossa voi klikkailla taloja ja päästä tarkastelemaan sisustuksiakin. Vastaavaa hiiriheiluttelua vaatii myös Taalintehtaan ruukkimuseon esittely. Etusivun alareunasta pääsee myös pukemaan neljä hahmoa. Vaatteiden paikalleen osuminen ei ole niin tarkkaa, kuten oikealle kaapatusta esimerkistä näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti