Museolahjoitus

Yksi Forsby-tutkimukseni mysteereitä oli isänäitini isänisän Oskarin Satakunnan museoon lahjoittamat taulut. Niistä oli luotettavaa muistitietoa ja taisin löytää jotain aikalaistodistettakin olemassaolosta (perukirja?). Mutta Satakunnan museon luettelot eivät ole sillä tasolla, että taulut olisivat sieltä tunnistetavissa.

Pitäisiköhän kerätä uusi luettelo sanomalehtitiedoista? Satakunta-lehti julkaisi pitkiä listoja vanhoista tavaroista , joita museoon oli luovutettu tai myyty. Oskari oli näköjään ainakin antanut maasta löytyneen "Juhana III aikuisen hopearahan" (Satakunta 8.7.1897).

Torenbergin porilaisista juurista

Eilisessä kirjoituksessa jätin vuonna 1743 syntyneen Carl Torenbergin syntyperän esittämättä. Porissa 20.8.1743 syntynyt Carl oli avioton lapsi, äitinä Maria Indreen ja isänä Cornet: Carl Vulf.
Maria meni 29.10.1745 naimisiin renki Johan Johanssonin kanssa. Tämä "kehittyi" kastemerkinnöissä "Dr: Joh: Johansson"->"Botsm: Joh: Johansson"->"Slacht: Joh: Tornberg "->"Stacht: Joh: Törnberg" (Hiski). Omaksutun sukunimen valossa Carlille on löytynyt oikea alkuperä.

Tämän Analyysin jälkeen huomasin, että Per Savander on etsinyt vuonna 1997 tietoja Carl Wulffista todeten "min fffmfm var Maria Indrén, en borgardotter från Björneborg, som under Lilla Ofreden flydde till Stockholm och där lyckades bli gravid. I Björneborgs födelsebok anges fadern som "kornetten Carl Wulf" fast han enligt rullorna endast var sergeant vid den tiden. "

Carlin äiti on kuollut 60-vuotiaana 4.6.1782, jolloin Törnbergiä tituleerattiin jo porvariksi. Maria oli siis palannut omaan säätyynsä, sillä hän oli varsin todennäköisesti raatimies Johan Indreenin 2.11.1722 syntynyt Maria-tytär. Tähän viittaa se, että kaikkien hänen lastensa kummit olivat kaupungin kermaa.

Carl lähti siis maailmalle, mitä tapahtui sisaruspuolille? Hiski-arvailuna Hedvig (s. 24.10.1755) meni 4.11.1777 naimisiin porvari Carl Fredrik Polvianderin kanssa ja kuoli 18.4.1792, sisar Anna Lovisa (s. 7.1.1764) meni naimisiin 24.9.1782 perämies Mich: Ramsténin kanssa.

Lisää musiikintekijöitä

Viime viikkoisten kotona viulua soitteleiden jatkeeksi julkisuudessakin esiintynyt Catharina Margareta Torenberg. Hänet kirja Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla esittelee näin:

"s. 16.8.1787 Amsterdam’issa. Vanhemmat: urkuinrakentaja Turussa Carl Torenberg ja Catharina Margareta Krietten. Karin T., Ferling’in oppilas, esiintyi jo syksyllä 1802 julkisesti ja antoi sen jälkeen ajoittain apua konserteissa, säestäen obligativiululla ensi ääntä jossakin kvartetissa j.n.e. Musikaalisen seuran konserteissa hänen hyväkseen talvella 1805 esitti hän erään Rosettin viulukonsertin ja erään Bliesener’in kvarttuorkonsertantin. Mutta sisarensa häissä Strengnäs’issä seuraavana kesänä tutustui hän tulevaan mieheensä kirkkoherra J. Antell’iin ja palasi vasta tämän kuoleman jälkeen Turkuun, jossa hän kuoli 51.1.1866 [sic]. Miehensä, yhden poikansa ja seurakunnan urkuinsoittajan kanssa muodosti hän jouhikvartetin kodissaan ja soitti vielä 77 vuoden vanhana pianonsäestyksellä viuluaan, joka alkujaan oli ruhtinaallinen lahja hänen isälleen ja jonka nyt omistaa hänen sisarenpoikansa, rovasti Abel Nyblom [p.o. Nyholm] Virroilla. "

Todelliseksi kuolinpäiväksi kertoo Åbo Underrättelser 15.02.1866 kuolinilmoituksessaan 31.1. Suremaan jäi 9 lasta, 2 lapsipuolta, 2 vävyä, 4 miniää, 30 lastenlasta, 7 lapsenlapsenlasta sekä paljon muita sukulaisia ja ystäviä. Åbo Underrättelser mainitsee Catharinan myös artikkelissaan Musiken i Finland i fordna dagar (6.10.1854). Muitakin mainintoja löytyy ja Juha kertoi laajemmin Turun musikaalisesta elämästä blogissaan jokin aika sitten.

Catharinan isä Carl Torenberg oli syntynyt Porissa 20.5.1743. Hän oli sittemmin asunut Ruotsissa 6 vuotta, vuoden Italiassa, 3/4 vuotta Ranskassa, puoli vuotta Espanjassa, 2 vuotta Hollannissa, 3 vuotta "Delminassa" Afrikan rannikolla, 22 vuotta Hollannissa, 19 vuotta Turussa ja kuoli synnyinkaupungissaan 7.10.1812. (Åbo Allmänna Tidning 22.10.1812)

Hiskin mukaan ainoa Porissa vuonna 1743 kastettu Carl syntyi 20.8.1743. Numerot 8 ja 5 ovat voineet jossain vaiheessa sekoittua? Carlin lapsista tunnetaan Catharinan lisäksi poika Johan (s. 9.2.1773 Amsterdam), joka toimi Turun tuomiokirkon urkurina vuodesta 1793 (Åbo Tidningar 9.9.1793 ja ja). Johanna Katarina Thorenberg on SSS:n vuosikirjan artikkelin mukaan syntynyt Amsterdamissa vuonna 1783, joten kuulunee Carlin lapsiin. Johanna Katarina meni naimisiin Turun akatemian tanssimestarin, sittemmin kirjanpainaja J. K. Cedervallerin kanssa. Heidän tyttärensätytär Alexandra Amalia Savander on myös mukana matrikkelissa Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla:

"s. Jaakkimassa 6.1.1830. Vanhemmat: ruununvouti P. G. Savander ja Johanna Katharina Cedervaller. Luki 10 vuotisesta kotiopettajan johdolla 3 vuotta ja sitten ominpäin. Hänen tiedonhaluinen sielunsa halusi työalaa, mutta isän tahto pidätti häntä kotona. Muutamia vuosia tämän kuoleman jälkeen tuli hän sattumalta hoitaneeksi erästä huonoa sairasta, jolloin sinne kutsuttu lääkäri Steven huomasi hänen erinomaiset taipumuksensa sairashoitoon ja kehoitti häntä antautumaan siarasvoimistelun alalle. Keväällä 1862 matkusti hän Pietariin opiskelemaan siellä olevan ruotsalaisen voimistelijan, Bergvist’in johdolla, mutta huomasi pian, ettei hän täällä voinut saada tarpeeksi opetusta, jonka tähden hän syyskesällä samana v. matkusti Tukholmaan ja meni Ling’in laitokseen. 1863 palasi hän Suomeen saatuaan päästötodistuksen laitoksesta ja suoritettuaan anatomian tutkinnon silloisen yliopiston arkiaatterin, prof. Evert Bonsdorff’in eessä, nimitettiin hän samana syksynä sairasvoimistelun opettajaksi yliopistoon. Virkaa oli myös hakenut neiti Emilie Malmgrén, joka samoin oli ollut oppilana Ling’in laitoksessa. Ilolla ja innolla hoiti A. S. virkaansa kesään 1877, jolloin etenevä kivuloisuus pakotti häntä luopumaan siitä. Näiden 14 vuoden aikana antoi hän myös voimistelua kodeissa ja oli opettajana suom. tyttökoulussa. Oli vielä eräänä kesänä sairasvoimistelijana Marstrand’in kylpylaitoksessa, johon prof. Hazelius oli häntä kutsunut ja toisena kesänä sairasvoimistelijana majori Thure Brandt’in luona Sköfdessä. Myös tutki hän saksalaista terveysvoimistelua muutamien kuukausien aikana Dresden’issä tohtori Moritz Kloss’in luona. 2 p. marrask. 1878 päättyi hänen toimekas elämänsä Helsingissä monta kuukautta kestäneen sairauden jälkeen. "

Aleksandra on poimittu myös Kansallisbiografiaan.

Hyvät ja huonot pellot

Juha Kuisma, joka aikaisemmin oli maatalousmuseo Sarkan johtaja, kirjoitti lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ilmaisusta ”ei ole kaksinen”. Hänen mukaansa se juontaa 1700-luvun isonjaon maaluokituksiin.

Pelloista ensiluokkaiset antoivat satoa keskimäärin kuusi jyvää ja seuraavat luokat 5, 4, 3 ja 2 jyvää. Jos peltona käytettiin maata, joka ei tuottanut edes kahta jyvää eli ”ei ollut kaksinen”, tämä luokiteltiin niityksi.

Ennen isojakoa koko kylä oli yhdessä viljellyt peltomaata, joten varmaan oli näkemys maan laadusta. Mutta tuskin pidettiin Kotipalstan ja Ladotakaisen viljoja erikseen läpi viljan käsittelyn niin, että tarkasti oltaisiin voitu verrata satoa kylvöön? Maataloudellisen tietämykseni puute loistaa: onko joku helppo tapa arvioida jyväluku, kun vilja on vielä pellossa?

Ja tarkoittiko jyväluku 2 että pellosta saatiin siemenviljat plus siemenviljan verran satoa vai siemenviljat plus 2 kertaa siemenviljat satona?

Ja taas! (Nimistä)

Seija Sartti aloitti lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä otsikon Nimekkäät maanmiehemme alla ”Ennen tiesi suurin piirtein, kuka kuului mihinkin sukuun, kun perheillä oli yhteinen sukunimi.” Taisin päästää ääneen tuhahduksen ennen kuin pääsin yhtään pidemmälle.

Milloinkahan tämä ”ennen” on ollut? Ei 1700-luvulla, jolloin säätyläisnaiset pitivät sukunimensä avioliitonkin jälkeen. Ei 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin sukunimiä omaksuvat länsisuomalaiset sisarukset saattoivat kaikki valita eri nimet. Tai isä valitsi eri sukunimen kuin poikansa, niin kuin omassa sukunimen-mukaisessa-suvussani.

Suvun määritelmästä puheen ollen – kuuluuko vain nimen mukaiseen sukuun? Ja naisen pitäisi irrottautua syntymäsuvustaan miehensä sukuun? Että tiedettäisiin kuka mihinkin kuuluu? Eikä hankittaisi ”uusia identiteettejä” ”yksilön mielihalujen mukaan”? Kamalaa se oli 1600-luvullakin kun aateliset pääsivät valitsemaan nimiä. Ihan säällinen Wessel oli yhtäkkiä Sabelbyssa. Varsinaista nimien vaihtelun leikkiä sellainen. Ihan kuin olisi pyritty saamaan ”entistä arvostetumpi” identiteetti... Turun akatemian ylioppilaat puolestaan holtittomasti valitsivat sukunimiä sieltä ja täältä, saattoivat vaihtaa pariinkin kertaan ja kirjoittaa kolmella tavalla.

Loppupuolella Sartti toivottaa onnea sukututkijoille ”joilta uhkaa mennä hermo”. Juu, niin meni, mutta ilmeisesti eri syystä kuin kirjoittaja tarkoitti. Sukututkimuksen osaamiseen liittyy nimien hallinta. Se, että emme tiedä mitä etunimeä tai nimimuotoa henkilö käytti. Käyttikö sukunimeä ollenkaan. Merkitäänkö länsisuomalainen talonnimi sukunimenomaiseksi ja miten toimitaan kun henkilö on asunut useammassa talossa elämänsä aikana. Tai vaikka samassa talossa, josta on asiakirjoissa nimimuotoja Härkälä, Yli-Härkälä ja Iso-Härkälä. Nykyajan muutokset menevät kyllä siinä sivussa.

Miten sitten kirjoitettiin nimiasiasta lehdistössä sitten "ennen"?

Nimimerkki Maalainen kirjoittaa sanomalehdessä Keski-Suomi 24.3.1886: "Hiljakkoin satuin saapumaan erääsen taloon, jossa oli parhaallaan kinkerilukuset. Väen kirjoituksessa huudettiin aviokumppaneja eri sukunimellä. Syrjässä istuissani kuulin tuossa muutamain emäntäin paheksuvan, kuin ei heitä nimitetä rakasten matkatovereinsa sukunimellä. Niinkuin tiedämme, on vielä jotenkin yleisenä tapana täälläkin Keski-Suomen maalaiskunnissa kirjoittaa kirkonkirjoihin naisille entinen eli isältään peritty sukunimi. Mutta olkoonpas mikä muu toimi- tai ammatti-mies, vaikkapa vaan puolivillainen herrasmies, niin jo hänen vaimonsa nimitetään miehensä sukunimellä ja kirjotetaan samoin myöskin kirkonkirjoihin. Miksikä tuota ei sopisi tehdä aivan yleiseksi kaikkien aviosäätyläisten kesken myöskin maalaiskunnissa, varsinkin kun sitä hartaasti toivoo usea emäntä maalla."

Toimitus vastaa: "Toimituksen mielestä on tämän asian laita aivan toinen. Niinhyvin "puolivillaisessa" kuin "kokovillaisessa" herrasväessä pitäisi naitujen naisten säilyttämän nimensä, minkä ovat perineet, yhtä hyvin kuin miestenkin, ja seuraaman juuri tuota talonpoikain järkevää tapaa, jota arvoisa "Maalainen" tahtoo saada muuttumaan samallaiseksi epäjärjelliseksi kuin herrasväen kesken. Olishan tuo vain turhamaista herrastapojen matkimista. Ja kun nainen avioliittoon mennessään kadottaa laillisen itsenäisyytensä, niin sallittakoon hänen edes säilyttää nimensä siellä, missä se tapa vielä näkyy kansallisena säilyneen."

Yhdyn tämän edesmenneen toimituksen mielipiteeseen.

Viikon uutinen ja muut linkitykset

Kuvitusta kirjasta Lukemisista lapsille. Oikeassa yläkulmassa nainen - hyvää naistenpäivää!

Viikon uutinen oli Kansallisarkiston aukioloaikojen muutos. Ei hyvä, ei todellakaan. Sähkölaskutkin kasvaa kun täytyy pitää kotona valoja päällä arkistossa istumisen sijaan.

Päijät-Hämeen museolehdestä löytyy juttu Hollolan hautausmaan inventoinnista ja parista arkeologisesta kaivauksesta.

Blogeissa...

Ruotsalainen sukututkija kertoo metsäsuomalaisista juuristaan.

Amerikkalaisessa blogissa vertaillaan olemassaolevien sivustojen mahdollisuuksia muodostua kaikenkattavaksi sukupuuksi.

Maaliskuun kalenterikuva

Kati Parppei kirjoitti lähteistä ja verkkolähteiden problematiikasta. Ja oli lukenut Vuotuista ajantietoa.

Arduum res gestas scribere-blogin kautta löytyi Helsingin yliopiston latinan ja kreikan opiskelijoiden ainejärjestön Rostra-lehti, jossa muutaman koekappaleen perusteella hauskoja historiallisia juttuja verkossa luettavaksi.

Esinetarinoiden kirjoittaja oli nyt vasta löytänyt Historiallisen sanomalehtiarkiston?? Mikähän Hesarin uutinen oli kyseessä?

Coloriasto, joka keskityy väreihin, on tehnyt poimintoja sanomalehdistä ja vanhoista kirjoista:
Kirjoitus-lekkeistä tahi koneista
Cajsa Warg: Hielpreda I Hushållningen För unga Fruentimmer; Färgbok. Väriaineet.
Cajsa Warg: Hielpreda I Hushållningen För unga Fruentimmer; Färgbok. Första Boken.
Cajsa Warg: Hielpreda I Hushållningen För unga Fruentimmer; Färgbok. Andra Boken.
Nahkain walmistamisesta. Nahkain walmistamisesta. II. Parempain eli raswa-nahkain (Passerin) walmistamisesta.

Loppukevennys löytyi Kolmannesta huoneesta

Sananparsi sukututkijalle sunnuntaiksi (14)

Oma mun ehtooni vaikka seinähän löisin, sanoo Lehtinen. Lapua

Ihmisille voi olla vaikea selittää miten paljon aikaa sukututkimukseen saa uppomaan. Ja miksi se on niin kiehtovaa. Mutta tarviiko edes yrittää?

Muut tekie mitä ne osaa, minä tien mitä lystien. Heinola


Lähde: Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen. WSOY 1948