Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vähäkyrö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vähäkyrö. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Siirretty hautakivi

Helsingfors Dagblad julkaisi 12.3.1870 etusivullaan alun J. R. Aspelinin kirjoituksesta Nytt kapitel om fornlemningar, joka jatkui 15.3.1870. Jälkimmäisessä osassa mainittiin Vähänkyrön kirkkomaalta kaksi pahoinkohdeltua hautakiveä. William Rossin ja Maria Mattsdotter Långin kivi oli kulkuväylällä ja kulunut pahoin. Kirkkoaitaan puolestaan nojasi kivi, jonka tekstit olivat luettavissa, mutta vainajat nimetty vain nimikirjaimin.


Tämä sanomalehti luettiin Vähänkyrön pappilassa, jossa oli tuolloin apulaisena Tyko Hagman. Hän muistelee kirjassaan Keltanokkana Kyrössä, että kirkkoherra Erlin
lähti minun kanssani tuota unhottunutta, maatunutta hautakiveä katsomaan. No, miten olikaan, selvisi varsin pian sen perästä paratiisin pappilan Aatamin [eli kirkkoherran] ja minun tutkimusteni kautta ja lukkarin ja kirkkoväärtin että mokoman muinaisjäännöksen eli hautakiven olikin ostanut eräs vähäkyröläinen mies jostain naapuriseurakunnasta moniaita vuosia sitten sillä tuumalla, että hän - tuo mies - laittaisi siitä muka parantamalla hautakiven itselleen tai akalleen. Mutta kivi lienee ollut tuolle miehelle epämukava muuntaa tai laittaa uuteen kuntoon, se lienee ollut liian vanha ja ränstynyt uusittavaksi, jonka vuoksi se oli saanut jäädä loikomaan paikalleen ja ruohostumaan. [...]
No, tuon kaiken sain minä nyt taas - koska olin rovastin apulainen Vähässäkyrössä - toimekseni selittää kirjeessä J. R. Aspelinille, ja sen teinkin niin hyvin kuin osasin, jonka perästä muinais-Aspelin selitti asian oikean laidan vastikään perustetussa pienessä "Uudessa Suomettaressa", antaen vielä muistaakseni päälle päätteeksi pikku muistiaiset menneiden aikojen kalliiden hautakivien retustamisesta paikasta paikkaan noin vain sivutarkoituksella. (s. 64-65)
Tämä Aspelinin kirjoitus julkaistiin Uudessa Suomettaressa 21.4.1870. Sen mukaan Aspelinille oli kerrottu, että "Kivi on erään Kesti nimisen miehen ostama Lestin kappelista!" Kuitenkin Hagman toteaa muistelmissaan, että kirkkoherra
toimitutti rikkaruohot pois tuosta hautakivestä, mutta alkuperäiselle sijalleen hän ei voinut sitä toimittaa, sillä ei luullakseni selvinnyt oikein mistä kirkkomaasta tuo vähäkyröläinen mies oli sen aikoinaan "ostanut". (s. 65)
Mitähän tälle 1600-luvun alkupuolen kivelle sittemmin tapahtui? Jäikö William Rossin nimestä siihen tallattuun kiveen mitään jäljelle?

Kuva Kyläkirjaston kuvalehti 8/1904

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Palkittuja opettajia vuonna 1902

"Mattias Smedberg synt helmik. 20 p. 1817. S. alotti opetusuransa Turussa v. 1848. Sittemmin työskenteli hän pitäjän koulunopettajana Ikaalisissa v. v. 1850—1863. Porissa, jonne hän sen jälkeen siirtyi (v. v. 1863— 1890), hän varsinaisen opetustoimensa ohella oli vankien opettajana 22 vuotta, josta ajasta puolet ilman palkkaa. Eläen itse köyhyydessä ja huomaamattomassa asemassa on hän näin pitkän vaikutuskautensa aikana paljon hyvää hiljaisuudessa aikaansaanut."
Verkon sukupuun mukaan Smedberg syntyi Raumalla ja kuoli Porissa 2.4.1909. Hän oli 22.10.1848 mennyt Hämeenkyröstä käsin Karkussa naimisiin ollessaan "Bell-Lancaster Lärare Candidat". Morsian oli pappilan taloudenhoitaja Anna Maria Tapperman. Heille syntyi lapsia Ikaalisissa vuosina 1849-1857. Leskeydyttyään Smedberg meni Porissa 23.1.1870 naimisiin puutarhamestarin tyttären Eugenia Gustava Kristina Holmbergin kanssa. Tämä kuoli 2.9.1872 ja seuraavan vaimon Hulda Maria Qvickin kanssa Smedberg sai lapsia Porissa vuosina 1879-1891.

Ainakin ensimmäisestä avioliitosta 6.6.1851 syntynyt Elisabet-tytär lähti isänsä jäljille. Hän kuoli Porissa kansakoulunopettajattarena 13.9.1895.
"Liisa Jaakontytär Jussila, synt. syysk. 16p. 1817. Vähänkyrön pitäjän Tapoilan kylässä on Liisa Jussila toiminut pikkukoulun opettajana v. v. 1860—1892. Innolla ja hyvällä menestyksellä on hän tämän toimensa täyttänyt kylläkin vähäpätöisestä palkasta ja elää nyt vanhuksena puutteessa ja köyhyydessä."

"Matti Puhakka, synt. huhtik. 29 p. 1826. Matti Puhakka on Kontiolahden pitäjän Puson kylässä uutterasti ja väsymättä yli 40 vuotta toiminut pyhäkoulunopettajana ja siellä edistänyt suuresti nuorison lukutaitoa eikä ole koskaan tästä työstään saanut mitään palkkaa. Nyt vanhaksi tultuaan hänkin kärsii aineellista puutetta."
Matts Puhakka oli syntynyt Kontiolahdella talonpoika Johan Puhakan ja Kreetta Kärkkäisen pojaksi. Hän avioitui 25.4.1847 Anna Liisa Nuutisen kanssa. He ovat tilattomien joukossa rippikirjassa 1871-1876 ja Matts leskenä rippikirjassa 1877-1884 kahden tyttären ja pojan kanssa.

Tekstilainaukset: Päivälehti 14.1.1902
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Arvid Liljelundin maalauksesta Valmistelu kirkkomatkalle (1872)
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

lauantai 24. toukokuuta 2008

Se nimen määrää kenen lapsi on

Reetta Oksasen gradu Joensuun yliopistosta käsittelee sukujen etunimiä ja nimeämismalleja 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Tutkimuksen kohteet hän on valinnut
Iisalmen, Kiuruveden, Maaningan, Pielaveden sekä Vähänkyrön ja Laihian seurakunnista.

Analyysiä on tehty nimenomaan sukujen sisällä ja niinpä tutkimuksen liitteisiin sisältyy myös sukutauluja. Mukana ovat:

A OKSASEN SUKU IISALMEN MAASEURAKUNNASSA, KIURUVEDELLÄ,
PIELAVEDELLÄ JA MAANINGALLA

B FLYGAREN SUKU IISALMEN MAALAISKUNNASSA

C AUVISET IISALMEN MAALAISKUNNASSA JA KIURUVEDELLÄ

D SEPPÄLÄN SUKU VÄHÄNKYRÖN MERIKAARROSSA

E WIIKIN SUKU LAIHIAN PERÄLÄN KYLÄSSÄ

F SUORTIN SUKU LAIHIAN SUORTTILAN KYLÄSSÄ

G NASKALIN SUKUA LAIHIAN SUORTTILAN KYLÄSTÄ

H LYYSKIN/KUUSISTON/POTKAN SUKUA LAIHIALLA