Kokkolan pääsiäiskirjeistä

Kirjoitin rairuohosta ennen aikojaan, joten piti digitoiduista lehdistä haravoida uutta aihetta. Löysin Kokkolan pääsiäiskirjeet, joista en paikkakunnasta kaukana asuvana ollut aiemmin kuullut. Aihetta perusteellisesti selvitellyt Eugen Söderström kertoo, että

K.H. Renlundin museolla on ainutlaatuinen kokoelma pääsiäiskirjeitä 1890-luvulta. Kirjeet on osoitettu Ada, Annie ja Paul Hongellille. He olivat merikapteeni Gustav Hongellin ja hänen vaimonsa Alman lapsia.
Nämä pääsiäiskirjeet poikkeavat paljon toisen maailmansodan jälkeen tehdyistä kirjeistä. Jokaisessa on runonpätkä, usein pahojen noitien tekosilla uhkaaminen, useissa mainitaan myös makoinen pääsiäispuuro.
Myös kuvitus on täysin erilainen kuin nykyään. Vanhoissa pääsiäiskirjeissä on usein kuvattu lapsia ym. herttaista mutta myös jonkun verran noitia. Pääsiäispuuroon liittyviä kuvia on runsaasti.

Löytämäni teksti on museon kirjeitä vanhempi. Kirjallisessa kuukauslehdessä 6/1871 osana A. B.:n artikkelia Muutamia sanoja keskimäisen Pohjanmaan ruotsinkielisen rahvaan liikauskosta, turhista luuloista, loihtosanoista ja taikatempuista:

Vaikka se oikeastaan ei kuulu minun aineeseni, koska olen ottanut kirjoittaakseni ainoastaan rahvaan turhista luuloista, en saata kuitenkaan olla mainitsematta erästä merkillistä tapaa, joka ainakin puolen vuosisataa, mutta todennäköisesti vielä kauemmin, on pysynyt Kokkolan kaupungissa. Nuorempain neitojen ja poikien on, näet, tapa pääsiäis-aattona lähettää toisilleen n. k. pääsiäiskirjeitä. Näitä he kirjoittavat huvittaaksensa ystäviään, melkein aina jonkun vanhan mallin mukaan, kuitenkin muodostaen sitä asianhaaroja myöden milloin milläkin tavalla. Että ne, ollessaan kirjeitä "trolleilta", aivan salaisesti heitetään sisään, on itsestään selvää. Tavallisesti pannan kirjeisin paperille maalatuita "trolleja" ja sen lisäksi, kirjeiden sisältöä myöden, seppeleitä, luutia, sarvia, 

Nämä sarvet laitetaan niin, että kynästä leikataan pois se osa, jolla kirjoitetaan (ruodon eli putken alimmainen osa) ja tämän toisen pään ympäri kääritään sefiiri-lankaa)

sukia y. m. semmoisia. Kirjeitä kiinni pannessa on tapana käyttää vaskirahaa pitseerinä ja paitsi sitä koristaa sinettiä muutamilla lakkaan pistetyillä höyhenillä. Aivan luotettavan kertomuksen mukaan kirjoitettiin noin 40 tai 50 vuotta sitten pääsiäiskirjeitä myös tasaiseksi raapitulle ja silitetylle tuohelle.

Osoittaakseni puheena olevain kirjeiden tavallista sisältöä panen tähän muutamia: 

Sattumalta olin juuri tätä harjoitusta ennen katsonut YouTubesta videon ruotsalaisista pääsiäistavoista, jossa mainittiin "eräällä alueella" olevan pääsiäisnoitina kiertävien tapana nakata ovelle pääsiäiskortti. Kuullostaa samalta jutulta ja Kokkolasta bloggaava vahvistaa kertomalla, että vuonna 2012 esillä olleessa näyttelyssä kerottiin, että "pääsiäiskirjeet yhdistettynä trulliksi pukeutumiseen oli yleinen tapa Länsi-Ruotsissa jo 1800-luvun alkupuoliskolla". Niiden Wikipedia-sivulta näkyy sama kuin edeltä: nuorten aikuisten tapa on siirtynyt lasten leikiksi.

Alkukuva norjalaisesta pääsiäiskortista, Nasjonalbiblioteket

Pääsiäisruohosta

Tuttavani Ainur Elmgren alkoi muutama päivä sitten miettiä suomalaista rairuohoperinnettä, jota ei esimerkiksi Ruotsissa ole. Hän oli Kirkko ja kaupunki -lehden jutusta löytänyt pätkän

Rairuohon kasvattaminen on varsin uusi pääsiäisperinne. Varhaisimpia suomalaisia mainintoja siitä on Kotilieden ohje vuodelta 1936, jossa neuvotaan kylvämään ”pääsiäisniitty pöydänsomisteeksi”. Tapa yleistyi vasta 1960-luvulla. Viime vuosina pääsiäiskoristeena on saavuttanut suosiota myös ohra, joka kasvattaa rairuohoa vahvemman oraan.

Sabzeh. (Amiralis, Wikimedia CC BY-SA) 

Ainurin mielenkiinnon oli herättänyt persialaiseen maaliskuussa vietettävään uudenvuoden juhlaan kuuluva sabzeh, joka on idätettyä vehnänorasta. Onko tavoilla joku yhteys? Vai onko vain "luonnollista", että uuden kasvukauden kynnyksellä yritetään förskottia? Italialaisen antropologin Salvatore D’Onofrion tekstissä on vakuuttava määrä esimerkkejä, varhaisin Ptolemaiosten Egyptistä.

Ainurin tuttava huomautti, että Venäjällä on tapana pääsiäiseksi idättää jotain, usein kauraa. Wikipedia vahvistaa tämän mainitsemalla vehnänoraat osana ukrainalaista pääsiäismuna-asetelmaa. Oliko tämä tapa käytössä Karjalassa, josta sen olisi ollut yksinkertaisinta päätyä Suomeen?

Pääsiäismunat ja ruoho kuuluivat yhteen toisella tavalla perinteessä, josta kerrottin suomalaisille lapsille lehdessä Koitto 21/1903:

Saksalaiset menettelevät pääsiäisenä myöskin niin, että värjäävät munia, mutta sitte ne piilotetaan nurmikkoon ruohoihin — heillä kun tavallisesti pääsiäisenä on jo ruohoa. Ja lapsille sanotaan, että pääsiäisjänis on piilottanut munat ja lapset saavat niitä sitten hakea.

Ainakin minulle tämä tapa on tutumpi Yhdysvalloista. Verkkosivujen mukaan saksalaisena perinteenä siellä omaksuttiin myös se, että munat aseteltiin ruoholla vuorattuihin, linnunpesää muistuttaviin koreihin. Ruoho vaihtui aikanaan ohueksi paperinauhaksi, joka ei aiina ole vihreää. Viime vuosina on sitten alettu neuvoa, että oikeatakin ruohoa (tai vehnänoraita) voisi kasvattaa.

Verkkosivujen mukaan "Vehnänoraassa on mieto, ruohomainen, miellyttävän raikas maku" eli se ei ole "katkera ruoho", joka kuuluu syötäväksi juutalaisella pääsiäisaterialla, jotta muistettaisiin Egyptin orjuuden kovuus. Näiden erityisestä kasvatuksesta ei ole mitään puhetta, mutta sopivalla kasvivalinnalla voisi päästä kiinni tähänkin perinteeseen, joka mahdollisesti kuului jo Jeesuksen ja opetuslapsien ateriaan?

Rairuohon kasvatusta Jeesuksen nimissä ei ainakaan Vihreän langan kolumnisti suosittele:

Raamatussa lusteilla on huono maine: Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen, jossa pelto kasvaa lustetta nisun ohella. Vaikka tässä puhutaan luultavasti myrkkyraiheinästä, peräänkuuluttaisin fundamentalistista tulkintaa, jonka perusteella rairuohot koottaisiin ja sidottaisiin kimppuun poltettavaksi (Matt. 13:30).

Mämmikatsaus

Mämmi (Kuva Velikulta 2-3/1911) on jäänyt blogissa täällä paitsioon, ainoa maininta vuodelta 2009? Joten paikkausta sanomalehdistä.

Suomalaisten sanalaskuja [...] Aina kuluu kulkevalta, / pitäjältä pirskahtapi, / se kuluu, jos kukkoinaki, / menee mämmi ruokinaki. (Sanan Saattaja Wiipurista 18.9.1841)

Oletko ennen kuullut, että yksin mämmin syömiselläkin voimme osoittaa, mitä mielipidettä olemme kieliasiassa? Et suinkaan ole sitä ajatellutkaan, mutta niin on kuitenkin laita. Sen huomaat seuraavasta: Pari viikkoa sitte käveli Suomen pääkaupungin torilla muuan rouva piikansa kanssa, miettien mitä ruokaa piti ostettaman. Piika silloin tyhmyydessään ehdoitteli mämmiä. Mutta äreästi vastasi rouva: "Ei tok, minä olen liian ruotsimielinen mämmiä syödäkseni." (Keski-Suomi 3.4.1875)

Kun on yksi hyvä, niin on kylliksi; sillä yksi maku on mämmillä. (Pohjois-Suomi 7.4.1880)

Keinotteluja on nykyaikaan monen moisia, [...] muija, joka tekee mämmiä, tuumaa, miten hän siitä paraiten hyötyisi ja täyttää tuokkosen ensin paperilla eli muulla rojulla, panee siihen sitten välipohjan ja vähän mämmiä päälle. Tämä on sitten muka täynnä, josta hän myös täyden hinnan ottaa. (Tampereen Sanomat 9.3.1888)

Nyt olemme taas saaneet viettää pääsiäistä, tuota "makean leivän päivää" eli mämmi-juhlaa , joksika sitä muutamat nimittävät sen takia, että silloin on mämmi muutamissa paikoissa oikein alinomainen ruoka. Ainakin täällä maalla on semmonen tapa, että talolliset ja muutamat torpparitkin tekevät mämmiä niin paljon, että joka palkolliselle annetaan kolme oiekin aika rovikkaa, nimittäin pitkäperjantaiaamuna yksi, pääsiäispäivän aamuna toinen ja maanantai aamuna kolmas, ja jos astuu joku vieras sisälle niin ensimmäiseksi tulee emäntä ja heti tervehdittyään lausuu, "tehtik' teill' mämmi' jah?" Sitten tuo hän rovikon ja lausuu "maistaka' ny' min mämmitän jah?" Sellainen on tapa täällä. (Turun Lehti 15.4.1890)

Minä sympatiseernan erinomaisesti mämmin kanssa. Ajatelkaas mämmi, kerma, sokeri ja lusikka. Suloinen ateria! - Pienenä luulin, että mämmiä kasvaa puissa, vaan tämä usko hävisi multa heti sen jälkeen, kun kotona ensi kerran tunsin ytelän hajun keittiössä ja kyökki-Riikka kysymykseeni vastasti: Padassa on, laps', mämmi-imelos kiehumassa. En olisi voinut aavistaa, että ihmiskäsi, varsinkin kyökki-Riikan, voisi luoda jotain niin herttaista ja hivelevää, kuin mämmi on. (Suomen Kansa 8.4.1903, samasta leikkeen runo )

... vieläpä aina Sananlasku todella soimaa: "Kaikki miehet mämmin päällä, urohot oluen luonna, mutta ei miestä missä kussa, koska miestä tarvitahan!" (Keski-Suomi 25.7.1903)

Olemme tässä hiljakkoin viettäneet makianleivän, eli kaltiaisleivän juhlaa. Mämmijuhlaksi sitä myöskin sanotaan ja se tunnetaan yleisesti sillä nimellä, sillä silloin, nim. pääsiäisenä, tavallisesti tehdään mämmiä, jota juhlaruokana nautitaan. Mutta se on jonkun verran vaarallista, sillä mämmistä, huonosti keitetystä, saa helposti vatsanpuruja. (Turun Lehti 20.4.1909) 

Mämmi ei idässä (aina) tarkoittanut samaa kuin lännessä?

Samoin puolojakin koottiin sadepäivinä rahvaaltaan ja myös Pietariin vietiin. Koti tarpeeksi niitä ei kovin paljon heitetty, sillä niistä ei talvi-aikoina muuksi kuin mämmiksi osannut maamies valmistaa. Sentähden on siitä sananlaskukin tehty, että "puoloista tehdään vaan mämmi ja tyttölöistä ämmiä." (Karjalatar 19.9.1884)

Kristityn vaellus pääsiäisenä v. 1908

Tuulispäästä 17/1908

"Murtunein mielin" kirjoittaa allaolevan tunnustuksen tekijä, "lähetän sinulle arvoisa Pilkkakirves, elämäni sisällyksen edesmenneenä pääsiäisenä. Julkaise hyvä ystävä se Tuulispäässä, että minä saisin sille nauraa ja siten saada sielulleni rauhan."

Kyynelsilmin riensin täyttämään hänen pyyntönsä. Hyvä lukija! Lue hartaudella, mitä seuraa. Se on kristityn vaellus pääsiäisenä v. 1908.

Pitkäperjantain aatto: Oopperakellarissa. Ei ole musiikkia. Vähä väkeä. Olen surullinen. Katselen vanhaa juutalaista, joka on saapunut yksin ravintolaan. Onko hänellä erityinen syy juhlia, kun Kristus kuolee huomenna?

P. S. Tullut kotiin klo puoli 2. Selvänä.

Pitkäperjantai. Minä ja neljä muuta aamioineet Seurahuoneella. Minä otin kaksi ryyppyä ja join 1/2 pulloa olutta. Samoin muut. Ajaneet Alppilaan ja juoneet sadan markan edestä punssia. Sen jälkeen syöneet voileipäpöydän. Sitten tulleet Oopperakellariin ja juoneet vaan olutta.

P. S. En ole tullut kotiin ensinkään. Nähty lähtevän Oopperakellarista issikalla, pitkä sikari suussa. Kuulunut olleen epäselvä.

Lauantai. Herännyt klo 9 a. p. tutussa huoneessa. Ollut iloinen. Hankkinut päivällä rahaa ja ilmestynyt illalla Oopperakellariin. Hävittänyt 150 markkaa. Ollut iloinen ja virkeä. Kello 1 jälkeen yöllä esiintynyt S. I. K:nin iltamassa ja rakastunut numero 61:een. Juonut veljenmaljan komean ruotsinmaalaisen vahtimestarin kanssa. Hänen nimensä on Kaiphas.

P. S. Tullut kotiin klo 6 aamulla. Epäselvänä. Lakaissut tiellä tuntemattoman talonmiehen kanssa katua. Saanut häneltä 1/1 olutta. Pannut väsyneenä maata. Tuntenut itsensä tyytyväiseksi kun on tehnyt ruumiillista työtä.

Sunnuntai. Ajatellut mennä aamukirkkoon. Mennyt Seurahuoneelle aamiaiselle. Ollut väsynyt koko päivän. Ajatellut mennä kirkkokonserttiin, mutta ei jaksanut. Syönyt illallista kotona. Pannut maata klo 8 i. p. Heti nukkunut.

Maanantai. Herännyt virkeänä. Heti syömään Seurahuoneelle. Mainio voileipäpöytä, juonut paljon maitoa. Kävellyt paljon. Katsellut tuttujen kanssa Tarmoa. Levännyt iltapäivällä. Mennyt illalla Oopperakellariin. Tuntenut vilunoireita. Juonut yhden tuutinkin ja 15 markan edestä punssia neljään mieheen. Syönyt.

P. S. Tullut kotiin klo 1/2 2 aamulla. Selvänä. Luonut katsauksen pääsiäisen viettoon. Hymyillyt surumielisesti. Päättänyt koettaa ensi pääsiäisenä matkustaa maalle.

Teemaa jatkava Heino Aspelinin piirros Tuulispäästä 14/1909. "Pääsiäisiloja. Urho: Hei vaan! Kyll' setä jo pian käveleen oppii kun kerran konttaa jo."

Pääsiäissunnuntaita

Pääsiäismunien oston unohtaneille kuva 1000-luvulla Kiovassa tehdystä savimunasta, joka 1920-luvulla löytyi Sigtunan Systembolagetin tontilta. Kuuluu Historiska museetin kokoelmiin ja sieltä myös kuva.