Kalannin Villilän kuusi perillistä

Kalanti A24:62/1 Villilä 1778

Löydettyäni yhden helmen Uudenkirkon tuomiokirjoista selailin niitä puolihuolimattomasti eteenpäin. (Järkevämpää ajankäyttöä olisi ollut tietenkin järjestelmällisen läpikäynnin aloittaminen.) Näin löytyi nimismies Mats Blomin lesken Margareta Lignipaeuksen esiintyminen käräjillä (Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - II KO a:48 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1741, sivu 447). Asianaan oli järjestää kuudelle alaikäiselle lapselleen - kolmelle pojalle ja kolmelle tyttärelle - holhooja. Täysikäisiä lapsia ei voinut olla, sillä avioliitto oli solmittu 2.11.1725.

Margareta Lignipaeuksen sukulaisuus esiäitiini on epäselvä (aviomiehen lapsi edellisestä liitosta vai aviomiehen sisarpuoli), mutta ainakin perhe asui samalla tilalla, joten lapsien metsästys ei ole välttämättä hukkaan heitettyä aikaa. Onpahan taas yksi esimerkki siitä, miten säätyläisperheen sisarussarja sijoittuu maailmalle.

Kalannin kastettujen ja haudattujen kirjauksilla kertyi lista

• Johan s. 22.10.1726
• Margareta Elisabetha s. 20.10.1728
• Hedvig Magdalena s. 22.10.1728 (edellisen kaksossisar, kahden päivän viiveellä!), haud 14.12.1729
• Friedrich s. 10.9.1730
• Augusta Sophia s. 11.6.1732, haud. 14.1.1733
• Augusta Sophia s. 23.12.1733
• Hedvig Johanna s. 2.10.1735
• Carolus Petrus s. 2.2.1737, haud. 18.9.1737
• Ulrica s. 14.6.1738, haud. 10.9.1738
• Mathias Martinus s. 1.12.1740

Ilahduttavasti lapsuudesta eloonjääneiden määrä täsmää tuomiokirjan kanssa. Iso-Iivarin isäntälistoista näkyy, että esikoinen asui Villilässä kunnes kuoli 27.8.1788. Rippikirjan 1749-57 sivua 225 aloittaessa Villilässä olivat vielä sisaret Hedvig Johanna ja Augusta Sophia sekä pikkuveli Matts Martin. Augustan kohdalla olevasta merkinnästä en saa tolkkua enkä löydä naista myöhemminkään.

Kotinsa jättänyt Greta Elisabet Blom löytyi Digihakemiston tekstihaulla Nousiaisten pappilasta (RK 1739-44, 116 & 1745-51, 1), jota isännöivät Jacob Gadolin ja Anna Lignipaeus. Annan isä Daniel on yksi vaihtoehto Margareta Lignipaeuksen isäksi eli tyttö oli lähetetty sukulaisten luo. Arvatenkin näiden sukulaisten tuella tai ohjauksella Greta Elisabet meni vuonna 1747 naimisiin pappismies Josef Weckmanin kanssa.

Hedvig Johanna Blom tarttui Familysearch.org -hakuun Uudessakaupungissa (RK 1763-1768). Aviomiehellään Johan Mailund ei ole rippikirjassa titteliä, mutta Hedvigiä kutsutaan porvarin leskeksi, kun hän 29.3.1789 solmi uuden avioliiton kauppias Petter Randelinin kanssa.

Lemussa (RK 1769-74, 4) asunut kihlakunnankirjoittaja Fredr. Blom on hukannut syntymäpäivänsä, mutta vuosi täsmää Kalannin tietoihin, joten todennäköisesti kyse on sisarussarjan miehestä. Varsinkin kun luonaan asui pikkuveljensä Matts Martin, joka otti muuttokirjan Taivassaloon maaliskuussa 1770.

Matti Walta oli virkamiesmatrikkelissaan samaa mieltä miesten vanhemmista. Hän myös tietää, että Fredrik oli vihitty Uudellakirkolla 1760 Christina Margareta Krookin (s. 1731) kanssa. Tämän vanhempia Walta ei ole saanut selvitettyä. Testasin kuitenkin huvin ja harjoituksen vuoksi Familysearchin. Lopen pappilassa, kirkkoherra Isak Pacchaleniuksen ja rouvansa Maria Krookin (k. 1756) taloudessa, on Christina Krook (s. 1731) vuodet 1755-57 (RK 1752-1758, 1). SukuForumin keskustelussa on todettu, että Maria Krook oli inspehtori Samuel Krookin tytär. Göran Söderlundin artikkelin Den nyländska släkten Krooks äldre genealogi (Genos 1/1975) mukaan Samuelin pojalla tai pojanpojalla ei kuitenkaan ole Chistina-tytärtä.

Wallan matrikkelista selviää myös, että Matts Martin/Mårten oli isänsä jälkiä seuraten nimismies Taivassalossa 1770-1780 ja kuoli Lapväärtissä 1811. Vaimonsa oli merimiehen tytär Catharina Beata Töhlström (1754-1826).

Hahmotelmaa Kristina Humblen elämästä

Vuoden alussa asettamani tavoitteen mukaan tartuin vihdoin Anna Elisabet Saren -käsikirjoitukseeni ja huomasin monta unohtunutta yksityiskohtaa.

Yksi näistä oli Anna Elisabetin äidin äidin Kristina Humblen elämä suuren Pohjan sodan aikana. (Sen sijaan olen useaan otteeseen ja toisteisesti yrittänyt jäljittää juuriaan. Ks. Tiedonmuruja miehistä Christinan ympärillä (11.9.2012), Virtuaalisesti latvialaisessa kirkonarkistossa (6.1.2018), Uusi Berner-suvun jäsen? (12.10.2023) ja Christer Humblen jälkeläisiä (13.10.2023).)

Kristina Humble oli mennyt Riiassa 1699 naimisiin tuolloisen pataljoonansaarnaaja Kristian Procopaeuksen kanssa. Riian valtauksen yhteydessä hän todennäköisesti pakeni kohti pohjoista. Aviomiehen saatua nimityksen Laitilan kirkkoherraksi Kristiina sai uuden kodin, jossa hoiti ainakin kahta pienokaista. Hän jäi lastensa kanssa yksin aviomiehen kuoltua. Hautajaiset pidettiin 4.4.1705 eli Kristinalla ei ollut oikeutta vapusta alkaneen tilivuoden tuloihin. 

Uudeksi kirkkoherraksi nimitettiin jo vuonna 1705 Jakob Lignipaeus. Tämä oli rykmentinpastorin toimessa Riiassa vielä vuoden 1706 puolella, mutta meni samana vuonna Kristina Humblen kanssa naimisiin. 

Kalanti A24:62/1 Villilä 1778

Myös Jacob oli leski. Hänen ensimmäinen vaimonsa Elisabet Aspelund oli ollut ollut aiemmin naimisissa Henrik Elghin kanssa. Tämä oli (Matti Wallan virkamiesmatrikkelin perusteella) ollut Vehmaan kihlakunnassa kihlakunnankirjurina 1691–1695 ja kruununvoutina 1695-1700. Omistuksessaan tai hallinnassaan oli Kalannin Villilä, joka kuolemansa (vuonna 1700) jälkeen siirtyi henkikirjojen merkinnöissä ensin leskelleen ja sitten Jacob Lignipaeukselle.

Kun Kristina solmi kolmannen avioliittonsa 1706 elossa saattoi olla alaikäisiä lapsia hänen kahdesta aiemmasta avioliitostaan, Jacobin edellisestä avioliitosta ja hänen aiemman vaimonsa aiemmasta avioliitosta. Vuonna 2007(!) tulkitsin Jacobin ja Elisabet Aspelundin avioliitossa syntyneeksi Margaretan, jonka kastemerkintä Villilästä 6.1.1702 on puutteellinen. Enää en ole varma näkemyksestäni. Yhtä puutteellinen on Villilästä 6.1.1706 kastetun Jacobin kirjaus, jossa kyse ei voi olla Jacobin aviolapsesta. 

Kristina Humblen ja Jacob Lignipaeuksen lapsia kastettiin Laitilassa ainakin kolme: Maria s. 24.6.1707, Hedvig Sophia 29.6.1709 ja Daniel 6.7.1712. 

Viimeistään alkuvuonna 1714 Kristina Humble oli perheensä kanssa sotaa ja venäläisiä paossa, sillä Jacob Lignipaeus kuoli Tukholmassa ja siunattiin viimeiselle matkalleen Hedvig Eleonoran seurakunnassa 22.3.1714. Valitettavasti hänelle ei tehty kaupungissa perukirjaa. Johanna Aminoff-Winbergin keräämistä pakolaisapulistauksista käy ilmi, että Kristina Humblen hoidettavana oli seitsemän lasta.

Yksi Aminoff-Winbergin viite on Karl K:son Leijonhufvudin artikkeliin Kring finska församlingen i Strängnäs och finska flyktningar i Strängnäs stift i början av 1700-talet, josta käy ilmi, ettei Kristina ollut - kaikeksi onneksi - huollettaviensa ja muiden ongelmiensa kanssa täysin yksin. Hän ei jäänyt Tukholmaan vaan päätyi pieneen Strängnäsin kaupunkiin vuoteen 1715 mennessä. 

Suecia antiqua et hodierna 

Strängnäsin suomalaisyhteisöön kuuluivat muun muassa

- edesmenneen aviomiehensä äiti Margareta Kristoffersdotter Enckell (#1917)

- edesmenneen aviomiehensä sisar Anna Lignipæa, jonka puoliso Jakob Gadolinus, myöh. Gadolin (#4733) toimi pakoaikana mm. Strängnäsin tuomiorovastin apulaisena. Strängnäsissä syntyi 13.10.1719 heidän Jakob-poikansa, josta tuli Turun hiippakunnan piispa 1788. Perhe oli Merikarvialla viimeistään 29.4.1722, jolloin siellä kastettiin poikansa. Seurakunnan rippikirja ei ole säilynyt, joten mahdollista sukulaisten huoltoa ei voi selvittää.

- edesmenneen aviomiehensä veli Kristoffer Lignipaeus (#4734), joka kuoli Strängnäsissä 1718 jättäen leskensä Maria Eufrosyne Wessmanin hoidettaviksi lapset Kristoffer (? s. ~1712,  #5768), Natanael  (s. ~1714, #6128) ja Eva Eufrosyne (s. ~1717, #6390). Maria Eufrosyne Wessman on Turussa viimeistään 1731 (Dahlström). 

- Maria Eufrosyne Wessmanin todennäköinen sukulainen Isak Wessman (#5286), joka oli Strängnäsin lukion oppilas 1714/15

- edesmenneen aviomiehensä kaima ja kaukainen sukulainen Jakob Lignipaeus (#4300), josta ei ole tietoa vuoden 1716 jälkeen.

Vuoden 1722 henkikirjoitukseen mennessä Kristina Humblen toisesta avioliitosta syntynyt tytär oli selviytynyt Villilään. Myöhempää kehitystä en pääse tarkastamaan (uudelleen), sillä Kansallisarkisto digitoi läänintilejä uusiksi ja tavalliseen sekä kummalliseen tapaan on poistanut vanhat kuvat etukäteen verkosta. (Aiempaa selvittelyäni Villilän väestä on tekstissä Wessel Willilässä sekä Wessel ja Snellman.)

Ja vihdoin ja viimein yritin tavata jo vuonna 2018 erään sukututkijan minulle lähettämää tuomiokirjavinkkiä. Siitä kävi ilmi, että Kristina oli solminut neljännen avioliittonsa jonkun kassörin kanssa. Kuollessaan hän omasta mielestään omisti puolikkaan Villilästä, joka oli tuolloin kruununtila, ja lapsistaan tai lapsipuolistaan oli elossa kolme tytärtä ja yksi poika!

Christer Humblen jälkeläisiä

Elättelemättä varsinaisesti toivoa, että saisin todistettua eilen mainitun Liivinmaalla vuoden 1674 paikkeilla syntyneen Christer Humblen esiäitini veljeksi tai muuksi lähisukulaiseksi pitää kuitenkin yrittää eli selvittää elämänsä peruspiirteet. Lewenhaupt auttaa alkuun eli suuren Pohjan sodan loppuun, jolloin Humble oli Pohjanmaan rykmentin kenraaliadjutantti. Wirilanderin virkatalomatrikkelista puolestaan selviää, että Christerillä oli ennen kuolemaansa 17.2.1734 virkatalonaan Isonkyrön Ikola. Kalannissa eläneeseen Christinaan ei siis ollut ainakaan maantieteellistä yhteyttä.

Sukupuun mukaan ainakin yhden Christianin lapsen äiti oli Margareta Schmidt (s. 26.12.1690). Lewenhaupt tuntee vuonna 1740 elossa olleet lapset Brita Christina, Catharina Margareta, Henrik Johan (kersantti) ja Carl Christian (varusmestari). Perhettä ei näy Ikolassa Isonkyrön rippikirjoissa 1727-34 & 1734-54 eli joku muu majapaikka oli käytössä. FamilySearchin indeksoinnin ansiosta jälkimmäisestä rippikirjasta kylläkin löytyy Kannostosta Henrik Johan ja sisarensa Brita Christina. Seuraava todennäköinen havainto Brita Christinasta on Turun ruotsalaisessa seurakunnassa 68-vuotiaana 6.5.1775 kuollut "Mamsell Brita Stina Humble". 

Carl Christiania ei näy Wirilanderin hakemistossa, mutta ArkivDigitalin rullahaku löytää Pohjanmaan rykmentistä (tietenkin) korpraali Carl Humblen vuonna 1737 ja rykmentin riveistä syyskuussa 1742 lähteneen Christer Carl Humblen (*). (Juuri eilen AD ilmoitti, että rekisteri on valmis vuosille 1660–1887. Viimeisenä mukaan tulivat 9 suomalaista rykmenttiä.) 

Catharina Margareta on ehkä jäänyt suuren Pohjan sodan vaiheiden jälkeen Ruotsin puolelle, mutta en onnistunut paikantamaan häntä ArkivDigitalin hakemistoillakaan.

Henrik Johanin (s. 31.6.1718) jälkeläisiä on selvitetty minimalistisessa sukupuussa ja vuonna 1776 päättynyt armeijauransa olisi koottavissa Wirilanderilta. Vaimonsa oli Beata Magdalena Kühl (s. 18.11.1729 Pori, k. 1796) ja koska Suomi on pieni maa toinen sukutaulusto kertoo, että sisaruksiaan olivat Helsingissä vaikuttaneet Carl Gustaf ja Elisabeth, joista olen tänne jo kirjoittanut (Kehitystä Tapaninkylässä 1770-luvulla, Burtzin talon kadonnut perijätär, Vielä Burtzin perijöistä). 

Veikko Perttusen puhtaaksikirjoittamista Pyhäjoen rippikirjoista 1769 & 1775 näkyy, että Henrikillä ja Beatalla oli puoli tusinaa lasta, joista vain yksi oli kiinnostanut sukupuun tekijää.

• Johan Christer s. 24.5.1741 (vai 1751?), Pietarsaaren rippikirjassa 1800-1805 palveluksesta eronnut kersantti, jolla vaimo Susanna Zimmerman (s. 11.3.1756) ja tytär Beata Albert. Humble (s. 9.10.1783), joka Anneli Kotisaaren tauluston perusteella olisi sopinut Sunnuntain suomalaiseksi Tukholmassa
• Carl Fredrik  s. 20.12.1752 Kokkola, armeijassa vuoteen 1796 (Wirilander) 
• Margeta Sophia  s. 16.6.1755 Kokkola 
• Anna Beatha  s. 31.1.1758 Teuva, aviomies kirkkoherra Johan Frosterus
• Henrik Adolph  s. 20.11.1761 Kokkola, varusmestari Pohjanmaan rykmentissä kesään 1792 (Wirilander) 
• Ulrica  s. 14.4.1772 Pyhäjoki, aviomies luutnantti ja kauppias Carl Fredrik Häggström Pietarsaaressa

Monien muiden upseeriperheiden tapaan Christerin lapset ovat siis päätyneet eri puolille ja sama jatkui seuraavassakin sukupolvessa.

(*) Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1056 (1737) Bild 720 / sid 135 (AID: v997890.b720.s135, NAD: SE/KrA/0023)

Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1056 (1737) Bild 910 / sid 173 (AID: v997890.b910.s173, NAD: SE/KrA/0023)

Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1058 (1770) Bild 4920 / sid 979 (AID: v997892.b4920.s979, NAD: SE/KrA/0023)

Uusi Berner-suvun jäsen?

Suunnitelmanani, joilla on harvemmin taipumusta toteutua, on väitöstilaisuuden jälkeen tarttua AES-projektiin, jonka piti valmistua jo vuonna 2008. Siis suunnitelmissani. Kevyeksi aloitukseksi ajattelin tarkistaa onnistuisinko saamaan jotain lisätietoa AES:n eli Anna Elisabet Sarenin (1733-1820) äidin äidin ensimmäisestä aviomiehestä. Hänen perustietonsa selvisivät Yrjö Kotivuoren tekemästä lähdeselvitystyöstä:

KA valtakunnanregistratuura 8.10.1697 f. 640 (Till Stats Cont. om Nådeåhr för Fändrick Berners Encka ... Såsom Wij i nåder hafwe bewilliat at Fendrickens under Wårt Öster Bottens Infanterie Regemente Fredrich Berners Encka Christina Humble skall niuta nådeåhr effter bem:te des Man

En ole sotilasrullien kanssa vahvimmalla alueellani, mutta jotenkin pääsin oikeaan osaan Riksarkivetin hakemistoa ja pakitin lopulta vuoteen 1682, jolloin Friedrich Berner oli ensimmäistä kertaa  Pohjanmaan rykmentin Balthasar Güldenhoffin rykmentin vänrikkinä. Suoritus oli varsin hyvä, sillä kun mieleeni palasi kortisto Registerkort över namn i rullorna (1620-1723) niin siellä oli tarjolla vain yksi varhaisempi kirjaus. 

Tosin kortti paljasti, että minulta oli jäänyt huomaamatta vuoden 1684 kirjaus, josta olisi selvinnyt Bernerin vänrikin uran alkupäivä 20.9.1678. Sitä seurasi tulokseton sotaretki etelään, mutta loppuosa palvelusajastaan oli rauhaa ja Berner oli muun Pohjanmaan rykmentin tapaan sijoitettuna Riikaan. Tämä on itselleni olennaista, sillä näin ollen avioliittonsa Christina Humblen kanssa solmittiin todennäköisesti Riiassa. 

On myös todennäköistä, että Christina kuului joko upseeri- tai pappisperheeseen.  Upseerikortistossa on vain yksi potentiaalinen sukulainen: Johan Herman von Campenhausenin värvätyn jalkaväkirykmentin kapteeni Erik Humbla, joka ehkä oli sodan alettua vielä vanhoilla päivillään Riiassa siviilijoukkojen kapteenina vuonna 1701. Lewenhaupt tuntee Christer-poikansa, joka syntyi Liivinmaalla vuoden 1674 paikkeilla ja astui vuonna 1693 palvelukseen Pohjanmaan rykmentissä, joka oli pari vuotta aiemmin saanut komentajakseen von Campenhausenin.

Bernerin avioliitto Christinan (tai epätodennäköisemmin jonkun muun kanssa, joka olisi ehtinyt kuolemaan ennen uutta avioliittoa) on solmittu ennen 7.10.1696 tehtyä rullaa, jossa on ensimmäistä kertaa lisätietoa. Aviosäädyn lisäksi selviää, että Friedrich Johan Berner on kansallisuudeltaan karjalainen, 42-vuotias ja aatelisuutensa liittyy Mecklenburgiin. Jälkimmäinen herätti kysymysmerkkejä, mutta Karjalasta tuli mieleen Berner-esi-isäni. 

Berneriana-sivusto eli Viktor Bernerin yli sata vuotta sitten tekemä selvitys ei tunne vänrikkiä, mutta arvioidun syntymävuotensa 1654 perusteella hän voisi olla kirkkoherra Johannes Thomae Berneruksen poika. Tai voi olla olematta.

Wikimedia

Sotilasrullan hämärä maininta Meklenburgista avautui Berneriana-sivuston etusivulla, jossa oli selvitetty, että "Barner, Bärner, Börner, Berner (Vaakuna: sinisellä pohjalla pilvistä esiinpistävä, oikealle ojennettu ja hopealla haarniskoitu käsivarsi, joka pitelee palavaa tulisoihtua.) Vanha meklenburgilainen aatelissuku." Riiassa aatelisten upseerien alaisuudessa ainakin yli vuosikymmenen ollut Friedrich Johan Berner on joko muistanut tai keksinyt olevansa aatelissukua.

Vuoden 1697 rullasta selviää, että Friedrich Johan Berner kuoli elokuussa 1697. Christina Humble oli myöhemmin Kalannin haudattujen listaan merkityn kuoliniän perusteella tässä vaiheessa 36-vuotias eli oli todennäköisesti ollut Bernerin kanssa naimisissa kauemmin kuin kaksi vuotta. Ja elänyt pitkän pätkän elämästään Riiassa.