Poikkeama Kokemäen Pyhänkorvaan 1700-luvulla

Aikojen alussa tein kirjan Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit, sillä minusta tuntui, että kartanon olemassaolo oli näkymätöntä Kokemäen 1800-luvun historiakuvassa. Vielä näkymättömämpi on Pyhänkorva, jonka Herrassöörinki von Knorring myös omisti. Sen nimi on elänyt koskessa, joka perkauksien ja voimaloiden jälkeen ei enää ole mekittävä virtauspaikka nykyisen Uuden sillan kohdalla.

Kyläkirjaston kuvalehti 4/1906

Tilan historiaan en ole kunnolla koskaan perehtynyt ja Wikipedia-sivulla mainittu yhteys Kurkien sukuun tuli yllätyksenä. Sen sijaan epämääräisyys 1700-luvun kohdalla on yllättävän yleistä suurtiloilla. Varsinkin, kun Pyhänkorvan omistajien päähuomio on ilmeisesti aina ollut toisaalla.

Omistajasarjan täydennys tosin oli hämmentävän helppoa. Johan Adolf Lindströmin pitäjähistorikista nimittäin selviää, että Kurck-suvun Katarina Elisabetin kuoltua Pyhänkorva huutokaupattiin keskellä sotaa 12.6.1706. Voittavan tarjouksen teki Tukholman pormestari Olof Hansson Törnflycht, joka on merkitty maakirjaan vielä vuonna 1727, vaikka hän kuoli jo vuonna 1713. 

Törneflychtillä oli paljon omaisuutta, mutta myös monia jälkeläisiä. Pyhänkorva päätyi Margaretha-tyttärelleen ja tämän miehelle kreivi Johan Lillienstedtille. Tämä on merkityksellistä pitkäaikaiselle Belin-tutkimukselleni, jossa Liljenstedtin maita Kalannin Tuorlahdessa hoitaneen miehen veli ilmaantuu Kokemäelle. Muitakin selittäviä tekijöitä pitää toki olla.

Jos Lillienstedtillä ei ollut muita omistuksia Kokemäellä, Pyhänkorvan hallinnointi on voinut tapahtua Ulvilan Anolasta käsin. Esimerkiksi vuoden 1737 henkikirjassa Pyhänkorvassa on yksi ainokainen talonpoikaistaustainen viljelijä. Olisiko hän yksinään vuokrannut manttaalin tilan? Lasse Iso-Ivarin listuksessa Pyhänkorvan viljelijät muodostavat sukupolvien saumattoman sarjan vuodesta 1676.

Margarethn ja Johanin poika kreivi Karl Liljenstedt  omisti Lindströmin tietojen mukaan Pyhänkorvan vuoteen 1767 eli kuolemaansa asti. Siitä eteenpäin omistus sitoutui Kokemäenkartanoon.