Toivo Aron (s. 9.2.1887) muistoissa Mika Waltarin artikkelissa Vanha Hyvä Helsinki (Suomen Kuvalehti 14/1935) oli muun muassa mielenkiintoinen kappale:
Oli meillä pojilla siihen aikaan ansaitsemistilaisuuksiakin. Jätkät usein makailivat Kaartin kallioilla olutta juoden ja jättivät tyhjiä pulloja kallioiden väliin. Niitä kerättiin ja niistä maksettiin jokaisessa puodissa 5 pennin. Se oli jo pitkä raha pojulle siihen aikaan. Romurautaa sopi myös kerätä. Se myytiin Parkoffille, joka oli niin mahtava romukauppias, että poikien kielessä siihen aikaan sana 'parkohvi' merkitsi ylipäänsä romukauppiasta.
Minulle uudet Kaartin kalliot saarnailmoitukset sijoittavat "Sepänkadun kulmaan" (US 21.5.1905) ja Tehtaan- ja Fredrikinkadun kulmaukseen (Työmies 22.7.1905) eli Kaartin puutarhan naapurustoon. Ilmeisesti paikka muistutti Kampin kallioita.
Olennaisempi uusi tieto on 1800-luvun lopun tapa kierrättää pulloja. Siitä en onnistunut löytämään digitoiduista teksteistä mitään muuta mainintaa.
Barkoff sen sijaan on muistettu monessa tekstissä ja hän on mukana kyös Kati Toivaisen tuoreessa artikkelissa Yhden jäte on toisen bisnes. Romuliiketoiminnan ensimmäiset vuosikymmenet myöhemmän kiertotalouden rakentajina. Ehkä Toivaisen edelleen jatkuvassa tutkimuksessa kiertotalouden historiasta saamme vielä tietoa lasinkin kierrätyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti