Yksi esi-isästäni tuomiokirjahaulla löytynyt tuomiokirjan kohta 15.2.1848 alkaneilta käräjiltä on erinomaisen kauniilla käsialalla puhtaaksikirjoitettu, mutta 11 sivua pitkä. Alkupäästä selviää, että asia koskee kuivatetun Pitkäjärven ositusta, jota oli tätä ennen käsitelty ainakin syyskäräjillä 1842 ja 1844 ja keisariltakin (senaatilta?) oli jo haettu tuomio. Käsittely jatkui kesäkuussa 1848, jolloin päätettiin jatkosta heinäkuussa, jolloin pöytäkirjaa syntyi kuusi sivua. Kun keissistä tuli valmis (?), niin esi-isäni aloitti uuden prosessin joka sekin koski maata Pitkäjärven ympäristössä. Eikä jäänyt viimeiseksi. (Jos tunnet Kokemäeltä vain yhden Pitkäjärven, niin tässä on kyse aivan toisesta järvestä.)
Minua ei Pitkäjärvi voisi vähempää kiinnostaa, sillä olen ajanut sen ohi vain kerran. Jos olisin nyt kirjoittamassa esi-isän elämästä, olisi suuri kiusaus ohittaa nämä tekstimassat. Kyseessä oli kuitenkin merkityksellinen asia, todennäköisesti taloudellisesti. Niin tärkeä, ettei esi-isä edustanut itseään vaan käytti avustajaa. Vai kertooko avustajan käyttö kuitenkin merkityksettömyydestä?
Ilman digitointia tällaista ei tarvinnut miettiä. Tosin toisella puolella Kokemäkeä minua odottaa vastaava pöytäkirjamassa toisen rannan tiimoilta. Ei auta itku markkinoilla. Jos haluaa kertoa menneisyyden ihmisten elämästä, pitää kertoa siitä mitä tapahtui.
Ja, todennäköisesti, jos pöytäkirjoja ryhtyisi oikeasti tavaamaan, keissi voisi paljastua oikeasti mielenkiintoiseksi (miksi järven ositus oli epäselvä?) tai se voisi paljastaa jotain esi-isän suhteista naapureihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti