torstai 1. elokuuta 2024

Hyvä paikka Lahden historiallisessa museossa

Lahden historiallinen museo avautui kesäkuussa taas/vihdoin uudistuneena. Alakertaa kiertää kronologinen Päijät-Hämettä kuvaava näyttely Hyvä paikka. Lähes neljännesosa juuristani on alueelta, joten kiinnostukseni ei ollut ainoastaan museologinen.

Kivikausi tarjosi vahvan aloituksen. Joskaan en ymmärtänyt, miksi esillä oli löytöjä aivan toiselta puolelta Suomea. Karttaa ehdin jo kaivata, ennenkuin "löysin" sen kuvassa etualalla olevasta pöntöstä. Vastaava oli joka huoneessa. Tästä kiitosta, mutta karttojen suunnittelua olisi kannattanut miettiä hieman enemmän. Nyt jäi epäselväksi oliko ikonein merkitty "kaikki" kalliomaalaukset tai kansakoulut. Karttamerkkien tökkiminen oli rasittavaa eikä tarjonnut kaivattua lisäymmärrystä. 

Ihmiset isoilla videoilla näytöillä oli toistuva elementti. Täällä niillä ei kuitenkaan uusimman muodin mukaisesti nostettu esiin yksilöiden tarinoita vaan kuvitettiin lyhyitä teematekstejä, joilla oli kolme erillistä nappia, vaikka ensimmäistä painamalla tekstit tulivat näkyviin sarjatulituksena. Tätä toiminnallisuutta en oikein ymmärtänyt.

Esinetekstit olivat minimaalisia. Pienillä kosketusnäytöillä oli lupaavia "esineet" osioita, mutta niistä avautui teematekstejä, joilla ei ollut selvää yhteyttä nimenomaan esillä oleviin esineisiin. Itse koin antoisammaksi samoilta näytöiltä kuunneltavat (ja tekstitetyt) tutkijavideot, enkä ainoastaan siksi, että puolet puhujista oli tuttaviani. En kuitenkaan huomannut kenenkään muun näitä käyttävän.

Kivikaudelta hypättiin rautakaudelle, jossa asiaa tuntemattomalle jäi epäselväksi, että esillä oli Hol­lo­lan Kirk­kai­lan­mäen emän­nän ylös­nou­se­mus eli tutkimukseen perustuva pukuennallistus eikä mikä tahansa mallinukke. Tosin tämäkin selvisi, jos jaksoi laittaa videon pyörimään. Toisesta videosta puolestaan sai käsityksen maanviljelystä harjoittavan väestön n. s. pysyvän asutuksen synnystä.

Samaa tietoa oli todennäköisesti upotettu myös karttapönttöön, joka oli yhteinen historiallisen ajan alun kanssa. Tökin sitä sen verran, että sain esiin lauseen "Päijät-Häme sai kuitenkin osansa kuninkaallisista vierailuista". Kuninkaallisten vierailujen ajat ja reitit tunnetaan hyvin, joten eikö tässä olisi voinut mainita vuodet ja paikat?

Historiallisen ajan ensimmäisestä kolmesta vuosisadasta oli esillä rahvaan kulttuuri ja uskomukset. Mikä selvisi kuuntelemalla tutkijavideot tai tulkitsemalla tarkasti lukuisten esineiden vitriini. Huomattavasti helpompaa oli jatkaa matkaa.

Seuraavassa huoneessa oltiin teollisen murroksen kynnyksellä 1750-1870. Täällä oli ensimmäinen erikoisempi tekninen ratkaisu, jossa sai "selailla" rinnan kahta paikalliskuvausta. Niiden tekstit latautuivat niin hitaasti, että kärsimättömänä käänsin ensin sivuja, kun niissä oli esillä vasta otsikot.

Seuraavassa huoneessa elettiin Lahden kylän palo isolla mallilla, joka muistutti Vapriikissa edellisellä viikolla nähtyä Ruotsinsalmen paloa. Samaa oli myös se, että esineistö oli enimmäkseen arkeologista eli Lahden torilla 2013 ja 2016 tehdyiltä kaivauksilta. Mutta tämäkin jäi helposti huomaamatta, ellei laittanut kosketusnäytöltä videota pyörimään.


Kahdessa viimeisessä huoneessa elettiin enimmäkseen 1900-lukua, josta en edelleenkään jaksa olla kiinnostunut.

En löydä blogitekstiä aiemmasta vierailustani, jolla fiilistelin Klaus Holman kokoelman keskiaikaista taidetta, joka ei ilmeisesti ole missään enää esillä. Vierailullani vuonna 2010 kiinnitin huomiota Askon huonekalujen näyttelyyn, jonka nykymuoto tuli vastaan visuaalisten taiteiden museo Malvan yläkerrassa. Yhteen huoneeseen on yhdistetty Viipurista tuotu taidekokoelma, edesmennyt julistemuseo ja huonekalut. Vaikka näyttelyarkkitehtuurissa oli logiikka, se tuntui sekavalta. Aitoja julisteita ei ollut esillä, joten pänni, etten koskaan tullut käyneeksi niille omistetussa ja nyt edesmenneessä museossa.

Ei kommentteja: