Pyhtään Munapirtin saarella on useita muinaismuistorekisterin kohteita. (Valitsin
Museoviraston karttapalvelussa kaikki mahdolliset karttatasot.)
Mutta mikään näistä ei minusta vastaa Antero Wareliuksen kuvausta, joka julkaistiin Suomettaressa 7.9.1847:
Pyhtän pitäjässä kävin Munapirtin saaressa, josta Knorring (kirjassa: Gamla Findland ellet det fordna Wiborgska Gouvernementet) sanoo vanhaan aikaan olleen epäjumalan temppelin,
Sanoo hyvin lyhyesti, mistä todisteeksi ote sivulta 216
mutta jossa ei ole ollut kun kristityn kirkko, jo aikaa, taitaa olla kappale toista sataa ajastaikaa sitten, vihollisilta kukistettu. Tämän kuulin vanhoilta ihmisiltä joista yksi sanoi isoisänsä nähneen kirkon seinää vielä jäljellä, toinen lapsuudessansa olleen akan, joka muisti tässä jumalanpalvelusta pidetyksi j.n.e.
Kirkon sialla oli viimeistä sotaa ennen rajavartiain (gränsridare) tupa. Nämät olivat kellarin kuoppaa kaivaessaan löytäneet paljon ruumiin luita, mutta minä en löytänyt mitään vaikka heidän kellarinsa sian viereen kaivautin kolmea kyynärää syvemmälle. Ukot arvelivat paikan jota kaivoin osaantuneen seinuksen sialle, ei siis tainnutkaan tästä haudatuita löytyä; mutta toiseen paikkaan ei ollut minulla aikaa ruveta, vaikka kyllä mielelläni olisin vanhoja pääkalloja ottanut tutkittavaksi kummoista kansa näillä paikon on asunut muinais aikoina.
Kaivassamme kokoontui katselioita, joiden seassa muutama ämmä surusuulla valitti pelkäävänsä menninkäisten tästedes rupeavan näytteleimään vielä pahemmin, kun tähän asti — näiden oli suuresti mieleen, kosk' en saanut mitään käsiini. — Oli toinenkin vähäinen puukirkko ollut samassa saaressa, vähä matkaa tästä nyt puhutusta; sen nurkka kiviä sanottiin vielä tuntuvan. Näille kirkoille piti tuoduksi ruumiita Elimältä saakka, ja silta oli ollut mantereesta saareen Kyrksundin yli, joka salmi kirkon käyjiltä sai nimensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti