 |
| Utajärven kirkon jalkapuu Museovirasto CC BY |
Suometar 9.6.1848:
Jalkapuun-rangastuksen lakkaaminen Suomessa.
Tämän suhteen on Hallitsia 15:nä p. viime Toukok. antanut armollisen Asetuksen, jonka mukaan tätä rangastustapaa ei ollenkaan enää käytetä maassamme. Tässä Asetuksessa mainitaan kuinka on löydetty, "että Suomen Isoruhtinanmaan Lakisäännössä, erinäisille pienemmille vioille, harhailuksille ja laiminlyönnöille, määrätty jalkapuun rangaistus, sen vuoksi että se yhteiseltä kansalta nyt pidetään paljoa häpiällisempänä kuin ennen, ei ole kohtuullinen rikokselle, jonka tähden se päällenpannaan, eikä muutoin sovelias tarkotukseensa"; näistä syistä sanoo Hallitsia:
"olemma Me, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme myös on anotun alamaisen lauseensa siitä aineesta Meille saattanut, hyväksi löytänyt Armossa julistaa jalkapuun rangaistuksen lakkautetuksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa se vielä Isoruhtinanmaan Lakisäännössä löytyy, ja sitä vasten asettaa ei ainoasti että asianomaisten Kirkkoherrain ja Kirkkoraatien, harjoittaissansa Kirkon ja Seurakunnan kuritus-oikeutta, pitää, sanotun rangaistuksen asemesta, pruukkaaman ynnä sakon kanssa, missä sitä löytyy säättynä, yksivakaisia varoituksia Kirkko-raadin edessä, ja vaikeimmissa tiloissa, koska rikos on soimattavampi ja saattaa olla muille pahaksi esimerkiksi, myöskin kirkon kuulutusta, mainitsevaa lyhykäisesti vikapään nimen ja harhailuksen ja että hän sentähden on tullut säätyssä järjestyksessä varoitetuksi;
mutta myöskin että maailmalliselta Tuomarilta tutkittavissa asioissa, joissa jalkapuun rangastus, yhteisen Lain eli eri sääntöin jälkeen, tähän asti on kysymykseen tullut, vaarin otettakoon: jotta jos lapsi-ikäinen kiroo, myöskin usiammin, niinkuin 2:sessa momentissa, 2:sessa §:sa, Pahanteon kaaren 3:nessa Luvussa on sanottu, niin rangaistakoon, niinkuin saman §:in 1:mäisessä momentissa ja ylipään lapsi-ikäisten rikoksista on säätty, kurituksella vanhemmiltansa eli holhoojalta, vikapään ikää ja pahatapaisuutta myöten; että sakko näpistelemisestä kalastuspaikassa, johon on tuomittu seuraten 24:nä p. Tammikuussa 1771 annettua Satamasääntöä, pitää, ellei sakotetulla ulosmitattaissa löydy varaa sen maksuksi, muutettaman vankiudeksi, näpistämisen sakolle yhteisessä Laissa määrättyin perustusten jälkeen; ja että Tuomio näissä molemmissa tapauksissa, ja kaikissa muissa tiloissa, joissa jalkapuun rangaistukseen muutoin olis pitänyt tuomittaa, joko ynnä muun edesvastauksen kanssa taikka vieraan uskon seuralaisia kirkon rangastuksen asemesta, pitää, sitten kuin Päätös on voittanut laillisen voiman ja rangaistus muutoin käynyt täytäntöön, julistettaman yhteiseksi tiedoksi asianomaisen seurakunnan kirkossa".
Olen kirjoittanut blogitekstin Jalkapuista , mutta suosittelen lukemistoksi Hybris-lehdessä julkaistua Uula Neitolan ja Kimmo Mäkelän artikkelia Toisellekin jalalle - jalkapuun historiaa ja käyttöä Suomessa vuoteen 1848.
Muuta vuodesta 1848
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti