Johan Peter Roos palasi Suomeen heinäkuussa 1852. Hän oli saanut maaherralta luvan esittää näytelmiä Vaasassa. Siellä ei ollut teatteria, joten Roos korjautti omalla kustannuksellaan terveyskaivon käytössä olleen talon eli kaivohuoneen seurueensa käyttöön. Lautoja, lankkuja ja nauloja kului, kun työtä tehtiin yötä päivää.
Heinäkuun lopussa pidettiin ensimmäiset esitykset ja neljäs piti pitää 3.8.1852. Aamupäivällä aloitettiin teatterilla harjoitukset iltaa varten, mutta tuskin ehditään aloittaa kun puoli yksitoista paikalle juoksee pieni poika (myöhemmin näyttelijä Thorell) ja huutaa, että tuli on irti.
Roos lähtee kohti kaupunkia ja näkee jokaisen kauppapuodin ja asuintalon edessä ajoneuvoja, joihin kiireellä lastataan tavaraa. Panimotalon katolla kävelee mies pienen vesiruiskun kanssa ja yrittää estää tulen pääsyä katon läpi. Roos kysyy ihmeissään vastaantulijalta, eikö paloa yritetä sammuttaa. Kaivot ovat tyhjiä, ei ole vettä, kuuluu vastaus.
Roos ei luovuta, vaan kysyy hetkeä myöhemmin näkemältään maaherralta, että eikö pitäisi laittaa sammutusketju käyntiin. Roos yrittää (omien muistelmiensa Gömdt är icke glömdt! Några och tretioåriga teater-anteckningar (1871) mukaan) auttaa monin tavoin, mutta ympärillä olevat ihmiset ovat neuvottomia tai tavaran kantamiseen keskittyneitä. Upseeri ja kahdeksan venäläistä sotilasta olivat saaneet käskyn vahtia, ettei varkauksia tapahdu, eivätkä katsoneet asialliseksi osallistua sammutustyöhön.
Vasta kun Roos näki näiden sotilaiden kantavan ruokatavaraa, jonka todennäköisesti varastivat itselleen, hän ymmärsi, että kaupungin kohtalo oli selvä. Hän toi omat tavaransa kaivohuoneelle ja sinne kerääntyi myös kaupunkilaisia, jotka uskoivat syrjäisen sijainnin ja kaivopuiston puiden suojaavan tulelta. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Roos seurueineen joutui jättämään juuri valmistuneen teatterinsa kulisseineen ja tarpeistoineen.
Eldhafvet framvältrade der den gamla goda staden för endast några timmar sedan hade stått. På andra sidan om parken, der societetshuset, en gul, mycket hög träbyggning, stod, såg jag restauratören med en handspruta försöka att släcka elden, som redan antändt taklisten på societetshuset.Kaupungista poisvievällä tiellä Roosia vastaan tuli mies täyttä vauhtia kärryineen. Kysymykseen paljonko rahaa tämä ottaisi kuljetuksesta, mies vastasi, ettei ollut tullut rahastamaan vaan auttamaan. Roos antoi kyytiinsä teatterilta pelastetun vietäväksi kauemmaksi.
Viideltä illalla Vaasasta oli jäljellä enää savupiiput. Roosilla oli rahaa ja valmis suunnitelma seuraavaksi esiintyä ryhmänsä kanssa Kristiinankaupungissa, joten hän ei aikaillut Vaasasta lähdön kanssa. Kaupunkiin tuli maalta väkeä kärryineen, joita Roos rekrytoi tavaroidensa kuljetukseen. Nämä osasivat rahastaa tavallista kyytirahaa enemmän, mutta eivät kuitenkaan vaatineet kiskurihintoja.
Yhdeltätoista illalla seurue oli jo niin kaukana Vaasasta, ettei savupilvi enää näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti