Etelä-Savon hittibiisi 1840-luvulta

Kouluaikojeni musiikinkirjoissa oli aina useita kansanlauluja. Ilman tietoa keruuajankohdasta ja -paikasta. Enempää miettimättä olen tainnut ajatella, että "kaikki" lauloivat samoja lauluja "ennen vanhaan". Mutta eihän se niin (kai) mennyt.

Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi vuonna 1849 H. A. Reinholmin (1819–1883) toimittaman kokoelman Suomen kansan laulantoja, jossa on 50 kansanlaulu- ja runosävelmää sanoineen. Joissain lauluissa on merkittynä keräyspaikka, mutta laulussa 14 ei. Nimestään Turvaton huolimatta laulu vaikuttaa melodialtaan melko reippaalta.

Suomen kansan esävelmissä Turvaton on niin vauhdikkaana versiona, etten saanut sanoja sovitettua mukaan. Sanat ovat varsin surkeat, kertosäkeen trallatuksen huomioon ottaen ilmeisen ironisesti. 

Onneton olin minä ollessani,
Onneton tähän kylään tullessani.
Maalima minua nyt paljonki vaivaa,
Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.
Ystäväni on myös ynsiäksi tullut
[...]
Nuoruus-ikä rientää ja aikani kulkee;
Jopa noista vaivoista väsymyski tullee.
Päiväni päätyy ja elämäni katkee,
Multa se mureheni peittää ja kätkee. 

Heikki Laitinen mainitsee väitöskirjassaan Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa tämän laulun pariin kertaan, mutta ei ota kantaa tekstin totisuuteen. "Ja kun Lönnrot soitteli 1828 paimenpojille Hirvensalmella Ej ole aijat -sävelmää, se on hyvä todistus siitä, että tämäkin laulu, joka myöhemmin pääsi mukaan Kantelettaren esipuheeseen ja nuottiliitteeseen alkusanoilla Onneton olin minä ollessani, oli ollut suosittu laulu Turun ylioppilaspiireissä." (s. 120) Vuonna 1840 ilmestyneessä Kantelettaressa laulussa Turvaton ei ole mitään ilmeistä viitettä siihen, että sisällön voisi tulkita muutenkin kuin tosissaan. Mutta nuoteissa on mukana sama kertosäe.

Turvaton on yksi Lönnrotin esimerkeistä maallisista "nykysemmän ajan lauluista". Lönnrot ei viittaa Turun ylioppilaslauluperinteeseen vaan väittää saaneensa laulun Karjalasta, mutta tietää, että sitä myös "Savossa ja muuallaki Suomessa eritavoilla laulellaan". Kiitos Maamiehen ystävässä 29.3. ja 5.4.1851 julkaistun Reinholmin laulukirjan perusteellisen arvostelun, voidaan laulaminen Savossa vahvistaa.

Niin puuttuu esimerkiksi n:o 14, nimeltä Turvaton, meidän muistaaksemme useampia värssyjä. Sillä etelä Savossa liittävät tytöt, tätä laulaessansa, mikä kahdeksannen, kuka taas kymmenennen värssyn perään seuraavat sanat:

Ei oli minulla turvaa täällä,
Enemmän ku lehdellä liukkaalla jäällä.
Eikä ole minulla majaa täällä,
Enemmän ku linnulla lentonsa päällä.

Etelä Savossa emme ole kuulleet mitäkän muuta laulua enemmin laulettavan, kuin tätä, josta syystä se myöskin taitavan laulajan suussa tahtoo virua mainion pitkäksi. Mutta etenkin merkillinen on sen loppu-sanat, jotka juuri tarkoittavat laulun erinäistä pituutta. Ne ovat niin ikään jääneet nykyiseen Herra Reinholmin kirjaan panematta, mutta ansaitsevat varmaankin tulla liitetyiksi laulun loppuun; sillä ne kertovat laulujen, ja lii'atenkin tämän laulun, syntymistä ja polvi polvelta oppimista. Ne kuuluvat näin:

Ei ole tälläkään virrellä isää,
Se, joka tahtoo saapu panna lisää

Että siitä runosuoni pulppuamaan vaan.