Kuka muistaisi Guntlackia?

Kiitos Tommi Uschanovin kommentin tietooni tuli viime viikolla Voitto Ruohosen alkuvuodesta julkaistu kirja Rikos ei vanhene. True crime kyläkäräjistä podcasteihin. Ehkä en uutuuskirjojen listaa silmäillessäni ollut ymmärtänyt, että tässä oli ihan oikeasti historiaa mukana. Käsiin saatuna kirja osoittautui hyvin merkitykselliseksi pitkäaikaisen kiinnostukseni ja nykyisen tutkimukseni kannalta. (Eikä siis (vain) siksi, että siinä kutsutaan minua kovien kansien välissä historiantutkijaksi, krö-höm.)

Wikimedia

Väikkärini 1700-luvun sanomalehtiaineistossa rikosraportointi on olematonta, mikä on omalla tavallaan mielenkiintoista. Mutta tässä kuussa olen pakertanut artsua Dagligt Allehandasta, jonka yhteydessä tutkimuskirjallisuudessa on mainittu alkuvuosien pitkänä jatkokertomuksena julkaistu rikollisen elämäkerta. Ruohosen kirjasta selasin siis esiin 1700-luvun, missä Jacob Guntlack kuitenkin loisti poissaolollaan. Kuten koko Ruotsi. (Plussaa kuitenkin siitä, että mukana oli Euroopasta muutakin kuin Lontoo ja sivuista sain ideoita väikkäriin.) 

Jatkokertomusta helpommin Guntlack löytyi Dagligt Allehandassa julkaistuista Tukholman vankilistoista, jotka olivat yhdenlaista rikosuutisointia nekin. Jacob Guntlack oli murtovarkaudesta epäiltynä tutkintavankeudessa heinäkuussa 1769 (DA 4.7.1769). Toverinsa kanssa hän karkasi syyskuun yönä ja saatiin takaisin päivää myöhemmin (DA 17.10.1769). Vuotta myöhemmin myytiin painatetta "Guntlacks Äreminne, uprest af samtelige dess Medbröder" (DA 22.11.1770). Samaan aikaan Guntlack odotti vankilassa hovioikeuden tuomiota useista murroista ja varkauksista (DA 11.12.1770). Hän oli niin kuuluisa, että myynnissä oli myös muotokuvansa, mahdollisesti sama kuin tähän blogitekstiin liitetty (DA 13.12.1770) . Kuvan C. F. Mennander osti isänsä painokuvakokoelmaan, vaikka huhujen mukaan se esitti rosvon sijaan raatimies Prinselliä, joka oli saanut vihamiehiä Isonkyrön kirkkoherranvaalissa.

Mennander mainitsee kirjeessä myös myyntiin tulleen elämäkerran Den uti Smedjegårds-häktet nu fängslade ryktbare bedragaren och tjufwen Jacob Guntlacks lefwernes-beskrifning, af honom sjelf författad (1770). Tämän mukaan mies oli jo kertaalleen syksyllä 1767 tuomittu kuolemaan, mutta hovioikeus oli keventänyt tuomion 15 linnoitustyövuodeksi Viaporissa. Matkalla Guntlack karkasi, otti käyttöön nimen Anders Falk, hankki väärennetyn passin, kulki pitkin Suomea, kunnes siirtyi Helsingistä Tallinnaan. Siellä hän joutui venäläisten vankilaan, karkasi, tuli jälleen Helsinkiin, siirtyi Varsinais-Suomeen, otettiin kiinni ja kuljetettiin Helsinkiin, tuomittiin humalatilasta ja istuessaan helsinkiläisessä sellissä tunnistettiin lähetettiin 8.1.1769 kohti Ruotsia. Mies onnistui karkaamaan Ahvenanmaan Eckerössä, kunnes päätyi sanomalehtien vahvistamaan vankeuteen. (Kertomuksen totuudellisuuden tarkistuksesta on olemassa kirjallisuutta, jota en saanut vauhdikkaasti käsiini. Synopsis löytyi Wikipediasta.)

Hovioikeuden tuomion saatuaan Guntlack odotti kuninkaan armoa (DA 14.12.1770). Dagligt Allehandassa hän ilmoitti 27.12.1770, että elämäkertansa jatko-osa Kärleks-händelser ei ollut aito. Kun en ollut Dagligt Allehandan sivuilta löytänyt pätkääkään kyseistä kertomusta palasin lehdistöhistoriaan ja löysin aikalaislausunnon "... Guntlack, hvars bedrifter kapitelvis följde med hans dagpapper", mikä viittaa siihen, että stooria ei painettu itse lehteen vaan liitesivuiksi, joita - ylläri-pylläri - ei ole digitoitu lehtien yhteyteen KB:n portaalissa.

Vuoden 1771 alussa Guntlack odotti kuolemantuomionsa toimeenpanoa 16.1.1771 (DA 10.1.1771, 8.2.1771). Sen jälkeen kaivattiin painatetta tämän viimeisistä hetkistä (DA 5.2.1771). Myyntiin tuli "Samtal, emellan för detta Borgmästaren Kierman och Jacob Guntlack, i de Dödas Rike" (DA 18.2.1771). Myös rovasti Wrangelin hirttopaikalla pitämä saarna sai painoksen ja toisenkin (DA 6.4.1771). Näiden suosio ei kestänyt yhtä kauan kuin Guntlackin elämäkerran, josta otettiin uusia painoksia vielä 1800-luvun puolella. Vuonna 1824 painettu versio kuului Helsingin lukuseuran kokoelmaan. Zacharias Topeliuksen päiväkirjassa 18.3.1833: "e. m. låg jag och läste Jacob Guntlack." 

P. S. Tukholman kaupunginvankilan listoista löytyy tietenkin suomalaisiakin. Tällä kertaa huomasin Dagligt Allehandassa 11.1.1770 joulukuuta koskevan kirjauksen "Magister Docens wid Kongl. Academien i Åbo, Johan Hinric Aspegren, för grofwa utlåtelser emot det Hederwärda Bonde-Ständet, med mera; Ransakningen har sedermera blifwit til Höglofl. Kongl. Hof-Rätten inlemnad". Täysin vastaavaa maisteri-dosenttia en Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista löytänyt. Lähimpänä mielestäni Hans Henrik Aspegren.