Ja taas on aika Historiantutkimuspäivien. Olen viidettä kertaa mukana, mutta nyt ekaa kertaa yliopistoon affilioituneena ja esiintyjänä. (Todisteet aiemmista osallistumisista: Hitu 2012, Hitu 2015, Hitu 2017, Hitu 2019). En muista paljonko rinnakkaissessioita on aiemmin ollut, mutta nyt niitä on niin monta, että aloituspuheenvuoron pitäneen Ville Vuolannon mukaan kukaan ei koe 10% enempää tarjonnasta.
Aloituksen jälkeen kuulimme Maria Ågrenin kutsutun luennon "In search of practice: lessons from the Swedish Gender and Work project". Gender and Work on ruotsalainen suurprojekti, jossa sukupuolien työnjaon historian selvittämiseksi ensisijaisesti tuomiokirjoista on poimittu mainintoja työstä. Työlästä eikä yksinkertaista, kuten Ågrenin esimerkki osoitti.
Itseäni mietityttää enemmän luodun datan käyttö. Kuulin tänä syksynä proffatason presiksen yhdestä tietokannan tulkintaesimerkistä. Se upposi minuun täydestä, kunnes kuuntelin kriittiset kommentit, jotka kuulostivat yhtä fiksulta. Tietokanta voi tarjota hyviä tapausesimerkkejä siitä, mitä historiantutkijoiden lähdekritiikki "datan" parissa pitäisi olla.
Ågrenilla oli hyviä pointteja myös työryhmien työn näkyvyydestä lopputuloksessa. Esimerkkinä oli Tammisaaren 1600-luvun tuomiokirkon vieminen tietokantaan. Esitysmateriaalissaan näkyi työn tekijän nimi. Siinä kuitenkin näkyi myös tieto siitä, että oli käytetty painettua eli transkriboitua tuomiokirjaa. Sen tekijän nimi ei ollut esillä.
Lounaan jälkeen kuuntelin session Patriotismi ja kansakunta. Mielenkiintoisin siinä oli Topi Hounin esitys "Kansan eheyttäminen. Käsitteen merkityskerrostumat ja käytön historia". Aiheesta jo julkaistu HAik-artikkeli meni minulta täysin ohi. Helpompaa kuunnella kuin lukea... Eheytymisen pitkä kehityskaari yllätti.
Skippasin päivän toisen kutsutun luennon ja saavuin takaisin yliopistolle sessioon "Maatilojen periytyminen ja sosiaalinen liikkuvuus Suomessa 1700–1800-luvuilla". Kirsi Laine ei pettänyt odotuksiani ja Huittisista sekä Loimaalta tutkimiensa "väistyvien perillisten kotitilan perintö ja elämänkulku" herätti paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Mitä oikeasti vaatii se, että talollisen tyttäret saadaan naitettua talojen emänniksi? Ratkaiseeko varallisuus vai sosiaalinen pääoma? Jään odottamaan Laineen seuraavaa julkaisua.
Bonuksena tuli Elsa Hietalan esityksessä "Sukupolvenvaihdosten vaikutus kahden kartanon maatalouden kehitykseen Loimaalla ja Hattulassa 1800-luvun jälkipuoliskolla" maininta toisen nuoren isännän kouluttautumista Kokemäenkartanossa Herrassöörinkini luona. Ja olosta kertovia kirjeitäkin on! Myös Hietalan maininnat kartanotaloudesta kuulostivat mielenkiintoisilta, joten tulevassa väitöskirjassaan löytyy varmasti paljon uutta tietoa.
Illan vastaanotto Tampereen raatihuoneella ei tarjonnut paljoa naposteltavaa eikä erityisen paljon juotavaakaan, mutta ehdin käydä useita keskusteluja. Parin väitöskirjatutkijan kanssa tulimme - juoruiltuamme erään väitöksen esitarkastuslausunnoista - siihen masentavaan tulokseen, että väikkärien laadusta ei välitä mikään taho. Linkittäisin tähän vanhan blogitekstini aiheesta, mutta kirjoitan tätä kännykällä. (Joka on voinut tuottaa jonkun hassun kirjoituskorjauksen, jota en ole huomannut. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti