Käydessäni ruokahistorian päivien esitystäni varten pitkästä aikaa Matti Piispan toimittaman Petter Schäferin päiväkirjan läpi, muistiin palasi mediahistoriallisesti mielenkiintoiset taulunsa. Keräsin maininnat ylös ja kävin jopa kirjastossakin, joten tulkintojen tukena on Martti Ruuthin ja Erkki Kansanahon näkemyksiä ja lisätietoja (*).
Turun linnassa uskonnollisista syistä vankina istunut Petter Schäfer mainitsee päiväkirjassaan vuosina 1710-12 neljän eri kuva-aiheen taulua. Vain kolmen taulun maalauttamisesta on puhetta, joten mahdollisesti neljäs oli näitä vanhempi ja mahdollisesti esiintyy päiväkirjamerkinnässä 5.2.1710: "Taulun kruunut annoin pitsenstikkarin laittaa. Sain sen kottia. Annoin 9 mk."
Schäferin vieraana oli 3.8.1710 Henrik Dahl, joka "on ottanut päällensä murheen laittamaan taulut heidän hovinmaalarin tykö". Viikkoa myöhemmin "Henrik Dahl läksi maalle ja otti taulun työn myötänsä. Maalari valmistaa taulun Biörnborgin puolessa. Työ 6 1/2 riikindaaleria." Porin puolella tarkoitetaan Mouhijärven Selkeen kartanoa, mikä käy ilmi kirjauksesta 8.9.1710, jolloin taulut eivät vielä olleet valmiita eikä Schäfer päässyt esittämään niitä markkinaväelle.
5.12.1710: "Taulun rahat - 20 karoliinia 12 hopiaäyriä - toi Sophia Elsa Roskampilta. Backman oli antanut ne Anna L. Roskampille ja hän taas oli jättänyt ne perässänsä sisarellensa. Maalari Bonstoff on jo 12 karoliinia saanut, 12 karoliinia ja 8 hopiaäyriä vielä saa työn ollessa valmis." 27.1.1711: "Sain 3 maalattua taulua Selkisistä Mouhijärvessä. Morten Bonstoff teki ja Henrik Dahl ne toimitti. Tekopalkka oli 7 riikindaaleria ja kulutus yhteensä 10 riikindaaleria. Jumala antakoon siunauksella ne olla tehdyt!"
Liekö Mårten Bonstoff mukana missään Suomen taidehistoriassa?
Seuraava selvä maininta on 10.5.1711 "Ne 4:t suuret taulut olivat ylhäällä seinässä." Taulujen lukumäärän ymmärtämistä vaikeuttaa kuitenkin merkintä 13.3.1711: "Pitsenstikkari oli tykönäni; on kahdesti kutsuttu. Annoin tehdä uudestaan taulun seinässä itään päin kuninkaan tykö. Yksi tehdään suuremmaksi siksi, että entinen on taas 2 kertaa haljennut. 14. ja 16. pnä valmistin mönsterit ja lähetin ne hänelle.
Taulujen tarkoitus ei kuitenkaan ollut vangin kodin koristaminen vaan uskonnollinen viestintä linnan ulkopuolelle. Tai ainakin Schäferin huoneen ulkopuolelle. Merkintä 28.5.1711: "Panin ensimmäisen kerran "Ijankaikkisuuden" taulun ulos akkunasta pyhänä sunnuntaina, ja tuulesta löi akkunassa 4 ruutua rikki ja käänsi taulun ympärinsä; rikkoi partaasta. Panin liinan akkunaan; ja panin taulun ulos uudestaan ehtooseen asti. Klo 3 maatessani se vahinko tapahtui. Peljästyin suuresti."
 |
| Kaikkinäkevä silmä Wikimedia |
Merkintä 16.7.1711: "Dominica 8. Trinitatis: panin ulos "Kaikkianäkeväisen silmän" taulun; oli 3 yötä ja 3 päivää peräskaisin siellä. Oli kaunis ilma." Kaikkitietävä Wikipedia kertoo, että kaikkinäkevä silmä, johon tyypillisesti liittyi pilvet ja auringonsäteet, omaksuttiin eurooppalaiseen kuvastoon 1600-luvulla. Arctopolitanuksen mukaan kyseessä oli "et välmålat Emblemma med öfverskrift: O sinä caicki näkevä Herran Silmä".
Kolmas taulu pääsee ulos 30.7.1711: "'Pyhän pyrstötähden' taulu oli ulospantuna 1. kertaa: Luukkaan evankeliumi 19:41, Jeesus itkee Jerusalemin ylitse. Pidin sen ulospantuna 3 yötä ja päivää oven akkunan puolessa. Samana sunnuntaipäivänä klo 8 tuli Henrik Dahl ja autti vetämään taulun ulos; klo 12 meni. Hänet on ajettu pois generaalin frouvalta Selkisistä Mouhijärvessä.' 2.8.1711: "Siirsin sen taulun salista esituvan akkunan edes, kiinnitin ja jätin sinne ulos Jumalan pyhän edes edeskatsomisen ja varjeluksen alla."
Pyhä pyrstötähti on minulle yhtä outo käsite kuin määrätön iankaikkisuus. Taulujen määrä hämärtyy uudestaan, sillä merkinnässä 16.8.1711 Schäfer kirjoittaa "Aina 10:nnestä kolminaisuuden sunnuntaista 30.7. kun "Ilmestyskirjan 4:s basuuna" pantiin ulos..." Ikäänkuin Pyhä pyrstötähti olisi sama kuin Ilmestyskirjan 4. pasuuna. Jälkimmäisen kuvaus uusimmassa Uuden testamentin suomennoksessa ei kuitenkaan vaikuta komeetalta: "Neljäs enkeli puhalsi torveensa. Aurinko ja kuu heikentyivät kolmasosan, ja kolmannes tähdistä sammui. Ne kaikki pimenivät kolmasosan verran. Päivänvalo väheni kolmanneksen, ja samoin tuli yöstä entistä pimeämpi." Edellinen olisi lähempänä: "Kolmas enkeli puhalsi torveensa. Suuri tähti putosi taivaalta kuin palava soihtu ja saastutti kolmasosan virroista ja lähteistä."
Arctopolitanuksen muistiinpanojen mukaan 10. sunnuntaina kolminaisuudesta Scheffer ripusti esiin taulun, jossa oli teksti "Woi, Woi, man aswia. Ilmest k. 8:13". Kyseinen jae seuraa edellä lainattuja ja kuuluu nykysuomennoksena "Minä näin kotkan lentävän korkealla taivaalla. Kuulin, kuinka se valitti kovalla äänellä: »Voi, voi, voi niitä, jotka asuvat maan päällä! Vielä on jäljellä kolme enkeliä, valmiina puhaltamaan torveensa.»" Tekstillä ei tunnu olevan mitään yhteyttä pyhään komeettaan.
Viranomaiset katselivat taulujen esittelyä hämmentävän pitkään. Vasta 8.9.1711: "Vaktimestari Petter Qweddia näytti videmaaherran resolutionin, 6. pnä annettu: käsketään ottamaan pois kaikki taulut." & 9.9.1711 Hän otti pois muurista Ilmestyskirjan 4:nnen basuunan taulun klo 6 aamulla. Se oli 6 viikkoa siellä ollut. Siitä murheesta paastosin 3 päivää.
Schäfer ei saanut pitää tauluja? Ainakaan niitä ei tuhottu, sillä 7.10.1711 "Ingemandus Bröms oli katsomassa linassa Ilmestyskirjan 4:nnen basuunan pyhää taulua, kuin on arristin ja lukun takana.
Vielä 23.7.1712 Schäfer kirjoitti "Ja sain meiningin komeettataulun ulosripustamisesta.", mutta tämän ajatuksen seurauksista ei ole tietoa. Tuskin Schäfer sai tauluja mukaansa, kun hänet siirrettiin venäläisten alta Ruotsin puolelle.
(*) Martti Ruuth: Kaksi Petter Schäferin päiväkirjaa. Kirjassa Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta asiakirjoja ja tutkimuksia. Ensimmäinen nidos. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia XII;1. 1915, 1-194
Erkki Kansanaho: Suomalaiset yltiöpietistit. Lauri Ulstadius ja Pietari Schaefer. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja XLI-XLII. 1954, 99-213
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti