lauantai 31. heinäkuuta 2021

19. kuukausi jatko-opiskelijana

Kesäkuun luku-urakan kohdalla totesin, että kirjallisuuden kerääminen on helpompaa kuin sen lukeminen. Jatkeena tälle: lukeminen ja muistiinpanojen kirjoittaminen on helpompaa kuin niiden hyödyntäminen tutkimuksessa. Viimeksi mainittu oli heinäkuun ohjelmaa, mutta tähän vielä pari sanaa muistiinpanoista ja niiden tekemisestä.

Kesällä 2019 kun ekassa tapaamisessa Ei-Vielä-Ohjaajan kanssa menin päästämään suustani klassisen typeryyden "kukaan ei ole tutkinut", sain tietenkin tehtäväksi alustavan kirjallisuusselvityksen. Siinä vaiheessa minulla oli sen verran järkeä, että läiskin löydetyt tutkimukset taulukkoon, jota järkevästi käyttäen ja täyttäen homma olisi ollut mainiossa järjestyksessä. Olisin kirjannut status-sarakkeeseen jokaisen kirjan ja artikkeliun lukutilan ja huomioihin hyvin mietityt asiasanat sekä linkin muistiinpanoihin. Heh.

Kirjallisuuden ja muistiinpanojen hallintaan tuntuu olevan yhtä monta systeemiä kuin on tutkijaa. Tai ehkä enemmän. Helpottavaa oli lukea Inger Mewburnin blogiteksti, jossa  hän totesi, ettei täydellistä ratkaisua ole. Mikä ei tarkoita, etteikö kannata miettiä vaihtoehtoja. Kirjallisuudesta muistan vain Jussi T. Lappalaisen käytännönläheisen ja yksityiskohtaisen selostuksen kirjassa Haluatko historiankirjoittajaksi?, mutta YouTubesta löytyy runsaasti videoita, joita katsellessa suu loksahtaa auki: kui se noin tekee?  Esimerkisi yksi poitsu (Literature Matrix "How-To Guide" using Google Drive) hinkkasi värimuotoiluja kauemmin kuin selitti muistiinpanojen sijoittamista. Zoteroa hyödyntävän Lucy Hargraven systeemi (How I make notes and organise my PhD research) mindmappeineen vaikutti niin monimutkaiselta, että jo pelkkä katsominen väsytti. (Hargrave julkaisi heinäkuussa jatko-osan How I Use MindMaps as a PhD Student.) Robert Karlin systeemi (Research Methods for Historians. Part 1: Secondary Sources + Best Practices) perusteellisuudessaan jäi mieleen jo pari vuotta sitten ja vaikutti jossain määrin omaan taulukkooni.

Heinäkuun alussa täydensin kyseiseen taulukkoon kesäkuun lukemiset ja niistä poimitut uudet luettavat. (Olisi ollut kätevämpää ja järkevämpää tehdä merkinnät lukemisen yhteydessä, mutta antiikkisella miniläppärilläni taulukko ei aukea.) Lopputuloksena oli aivan järkyttävän kokoinen lista, jossa luetut tai edes kosketut luettavat olivat huomattavan pieni vähemmistö. Juuri tästä syystä en kesäkuussa laittanut pystyyn mitään mittaria, joka olisi väistämättä masentanut. Varsinkin, kun olen  - kuten "heh" yllä indikoi - slarvannut lukumerkintöjen tekemisessä ja todellisuudessa lukenut osan niistä, joiden kohdalla ei ole mitään merkintää. (Hyvin pienen osan.)

Alkuperäisenä ajatuksenani oli taulukon täydentämisen ohella läiskiä muistiinpanojen pointteja huomiovärjättynä väikkärin käsiksen runkoon. Suunnitelma oli periaatteessa hyvä, mutta käytännön toteutuksessa oli selvä ongelma: pitäisi lukea omaa tekstiään. Sama ongelma oli heinäkuun loppuun mennessä kirjoitettavan konffatekstin kanssa. Niinpä runsaan viikon verran häröilin ja aloitin kirjoittamaan kahta artikkelia, jotka eivät kesän alussa edes olleet ajatuksissa, suunnitelmista puhumattakaan.

Tällä menolla kaikki dedikset jäisivät saavuttamatta, joten kävin kampaajalla lyhentämässä hiukseni sentin mittaan. Kokemuksesta kun tiedän, että aivoni toimivat paremmin, kun niiden päällä on vähemmän painoa. Vitsit (varsinkin huonot) vitseinä, keinon voima ei oikeasti tietenkään ole kevennyksessä, vaan pienen(kin) asian aikaansaannissa, joka kokemukseni mukaan suhteellisen usein auttaa tarttumaan seuraavaan hieman isompaan. Konffapaperin tekeminen ei onneksi vaatinut kuin yhden alalukuluonnoksen lukemista ja tuli tehtyä hyvissä ajoin ennen kuun loppua. 

Tekemisen momentti syntyi, mutta hiipui oitis helteessä. Istuttuani Kansallisarkiston viileydessä kolme päivää selaamassa läpi julkaisusarjoja, aloin vähän keskikuun jälkeen (vihdoin) käydä läpi syksyn seminaaripaperin aineistoja, jotka onneksi synnyttivät uuden innon tekemiseen. Elokuulle jäi kuitenkin vielä paljon kirjoitettavaa. 

Tosin en tiedä kuinka paljon, sillä seminaari-istunnon päivämäärä on mysteeri. "Pahimmassa" tapauksessa se on heti syyskuun alussa eli paperin pitäisi olla valmis elokuun lopussa. Muutakin tekemistä elokuulle on, joten ajan allokointi epävarmuuden vallitessa pikkasen ressaa. On myös epäselvää pyöriikö seminaari syksyllä yliopistolla vai verkkoistuntoina. Parhaillaan pahenevassa tautitilanteessa ja lukiessa uutisia, joiden mukaan tauti alentaa kognitiivisia kykyjä pysyvästi, ajatus tuntien istumisesta joukkoliikenteessä Opinahjoon ja takaisin ei houkuttele yhtään.

Kuvitus kirjasta "Famous adventures and prison escapes of the civil war" (1893)

Ei kommentteja: