Lapsen ensipesu

State Library of Queensland

Ote Albert Hämäläisen kirjasta Ihmisruumiin substanssisuomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa(1920), lähdeviitteet poisjätettyinä.

Jo sellaisenaan, ennen ensimäistä kylvettämistä siinä, ajatellaan pesuveden voivan vaikuttaa lapseen, antaa hänelle joko hyviä tahi vahingollisia ominaisuuksia. Veteen saattaa näet sisältyä esim. vahingollisia taikavoimia, ja siksi on se ennen kylvettämistä tehtävä vaarattomaksi. Toiselta puolen voidaan ensimäisen kylvyn ja siinä käytetyn veden avulla, sitä tarkoituksenmukaisesti valmistamalla, kylvetettävään siirtää toivotuita ominaisuuksia. Tämän kaiken vuoksi ensimäinen pesu- eli kylvetysvesi monia taikatemppuja noudattaen hyvin huolellisesti valmistetaan.

Suomessa ensimäiseen pesuveteen pannaan erilaisia esineitä tahi aineita, esim, kolme koivun lastua, hореарikari, раikoitellen vihkisormus, tahi tyttölapselle äidin kihlasormus, jonka katsotaan täysi-ikäisenä takaavan hänelle hyvän naimaonnen.Tytön ensimäiseen pesuveteen on Hämeessä pantava hopealusikoita ja huuhdottava ne siinä; toisen tiedon mukaan raha, jotta lapsesta aikuisena tulisi rikas. Suomen Karjalassa pannaan veteen hopearaha ja vähän tervaa, "jottei rupi käj", Keski-Suomessa kolme hiiltä ja sormus, Lapissa tulirauta, sakset ja mustaa villaa.

Näistä pesuveden valmistuksessa käytettävistä taikaesineistä useat ovat selvästi ehkäisevää tarkoitusta palvelevia, aiottuja estämään vedessä mahdollisesti piilevien pahojen voimien ja ominaisuuksien vaikutusta ja siirtymistä kylvetettävään. Tällaisiksi lienevät katsottavat hiilet tahi kekäleet, terva, erinäiset rautaesineet, veteen sylkeminen, suola, tulikivi ja osaksi myöskin raha.

Toisten pesuveteen pantavien esineiden käytännön perustana on ollut sellaisten ominaisuuksien siirtäminen kylvetettävään, jota veteen pantavan esineen ajatellaan edustavan. Hyvin usein käytettävien kulta- ja hopeaesineiden ajateltiin varmaankin antavan kauneuttansa ja loistoansa, tekevän kylvetettävän ihon hohtavan kauniiksi, samalla kuin mielikuva rikkaudestakin on saattanut olla tietoisuudessa. Koivun lastun käyttöön on saattanut liittyä ajatusparallelli kylvetettävän ja nuoren koivun valkeudesta, rehevyydestä ja kasvuvoimasta.

Koska pesuvesi pesun jälkeen sisältää lapsen ruumiillisen olemuksen ainehiukkasia, se jälkeenkinpäin säilyttää läheisen yhdyssiteen kylvetettyn. Näkymättömien sympatetisten siteiden kautta sillä saattaa olla lapseen aina sen laatuinen — joko edullinen tahi vahingollinen — vaikutus, minkälaisen käyttelyn tahi kohtalon alaiseksi se on joutunut. Tästä johtuvat toiselta puolen monilukuiset kiellot ja rajoitukset käytetyn pesuveden kanssa meneteltäessä, toiselta yhtä monilukuiset käyttöohjeet ja temput.

Kun pesuvesi monin taikatempuin on valmistettu, pestään sillä Suomessa lasta kolme kertaa, paikoitellen kuusi, jopa yhdeksänkin kertaa, siihen tarpeen mukaan aina uutta lisäämällä. Toisaalta varovaisuuspyrkimys ilmenee pesemiskieltona. Lapsen päätä ei synnyttyä saanut pestä, ennenkuin se oli päässyt kriitillisimmän ajankohdan yli, s.o. ennenkuin se oli tuotu ristiltä.

Käytettävän ja käytetyn pesuveden käsittelyssä osoittautuu yleiseksi pyrkimykseksi tarkkojen varotoimenpiteiden ja määrätyiden menettelytapojen noudattaminen. Lapsen pesuvettä ei ensiksikään saanut panna tuuleen. Se olisi aiheuttanut tautia lapselle. Pahansuopien vehkeet ja varsinkin kaikkialla uhkaava paha silmä ovat lapsen pahimpia vihollisia sen vastaanottavaisuuden tilan aikana, jossa lapsen jonkun aikaa syntymisen jälkeen ajatellaan olevan. Sen vuoksi ei tullut antaa kenenkään tietää, että lasta varten saunavettä lämmitettiin; toivatpa muutamat kirnunkin esille tarkoituksella luulotella kirnuvettä lämmitettävän.

Pesun jälkeen oli vedestä pidettävä tarkka huoli. Ensimäisessä pesussa käytetty vesi heitettiin talvella lumihangelle, kesällä jollekin puhtaalle paikalle tahi lattian alle, tarkoituksella, ettei lapsi saisi ruohtumaa tahi muuta sellaista ruumiiseensa. Tahi oli se vietävä sannan lattialle, huoneen tai kiven alle, "virtaavaan viepään", kaadettava karsinaan tahi — jos kylvetettävä on tyttö — peräpenkille pöydän taa, jolloin hänelle neitona tulee sulhasia, tahi — jos poika — muurahaispesään, jolloin hänestä tulee terve ja väkevä. Tyttölapsen pesuvesi saatetaan myös viedä kirkkotielle ja pojan lastukolle, jolloin jälkimäisestä tulee kätevä.

Ei ainoastaan kaikki ne esineet ja aineet, joiden kanssa lapsi ensimäiseksi joutui kosketuksiin, olleet määrääviä hänen menestymiselleen ja kohtalolleen, vaan myöskin ne henkilöt, joiden kanssa hän tuli yhteyteen, olivat tässä määrääviä. Luullaan, että ketä lapsi ensiksi katsoo, sen näköinen siitä tulee. Siitä syystä ei rumaa otettu pesemään.