En tiedä mitä 'revert to mean' on suomeksi (keskivertoon palautuminen?), mutta tehokkaan kuukauden ja tekstin palautuksen jälkeinen tyhjäkäynti ei tullut yllätyksenä.
En saanut aikaiseksi aiottua artikkelia ja turvauduin pseudotekemiseen eli kokeilin videotuotantoa pitääkseni jossain määrin mielialaa yllä. Videoiden väsääminen ei ollut aivan silkkaa ajanhukkaa, sillä etsiessäni yleisemmin kiinnostavia juttuja yksittäisiltä päiviltä tuli tarkasteltua lehtiä väikkärin aineiston ulkopuolelta ja palautettua konkreettisesti mieleen niiden ominaisuuksia ja muutoksia. Lisäksi osuin oman aikarajaukseni ulkopuolella relevanttiin verrokkikeissiin.
Mielialaa ei auttanut kuun keskivaiheen 9-päätteinen syntymäpäivä ja digitoidusta sanomalehdestä löytynyt mummon isän 0-päätteinen synttärijuttu, jonka saavutuslista oli aivan muuta kuin oma elämäni. (Sanomalehdistä ei löydy vastaavia muista seitsemästä isoisovanhemmastani eli pitäisi ottaa huomioon survivorship bias. Mitäköhän se on suomeksi?)
Tilannetta ei missään tapauksessa auttanut ryöppy historian väitöstilaisuuksia, joista syntyi silkka rimakauhu. Ikinä en tuonne pääse & tuosta selviä ja sitä rataa. Onnekkaasti Tara Brabazonin palopuhe What would you do if you weren't doing this PhD? ilmestyi juuri oikeaan aikaan.
Ja kun aikansa odotti tuli tämän lukukauden ainokaisen ohjauspalaveri, jossa kuulin kirjallisia kommentteja kokoavan arvion kuukausi aiemmin ohjaajille lähetetystä tekstistä. "Selvemmin pitäisi kirjoittaa ja kirjallisuutta lukea". Ihan on kuin olisin kuullut jotain vastaavaa aiemmin? Syksyn minimitavoitteet asetettiin, joten sain tarvittavaa painetta palata pääduuniin. Perinteiseen tapaan (jonka olen kai jo näissä rapsoissa maininnut) jo seuraavana päivänä kirjoitin luonnoksen syyskuun alun päivitysviestistä ohjaajille eli tiesin, mitä haluan saada aikaiseksi seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Ettei kuitenkaan menisi turhan järjestelmälliseksi ja suunnitelmalliseksi, käytin kuun viimeiset päivät kirjoittamalla artikkelia, joka ei ollut se, jota alkukuusta piti kirjoittaa. Aika kertoo kelpaako julkaisuun, jonka dedis on tänään, mutta ehdottomasti kannatti tehdä. Neljän Inrikes Tidningarin tekstin pyörittely ja totinen lähiluku nimittäin vahvisti seikkoja, joista minulla on ollut puolihuolimaton kutina väikkärin teon alkuhetkistä asti. Joten olisi tietenkin makeeta, jos artsu julkaistaisiin ja voisin viitata siihen väikkärissä...
(Tämä on muuten blogin 6500. postaus. Ainakin jotain saa aikaiseksi kun enempää miettimättä aloittaa ja jatkaa.)
Kuva kirjasta "TK and the great work in America ; a defense of the true and ancient school of spiritual light" (1918)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti