Mitä iloa valtiokalentereista?

Suomen valtiokalentereista tulee mieleen kirjastojen pienten kirjojen rivi, johon en ole koskaan koskenut. Mutta kun tuttavani viime viikolla mietiskeli helppoa lähdettä 1800-luvun tuomarien etsintään, tarjosin kuitenkin mahdolliseksi lähteeksi. Tämän jälkeen oli korkea aika tutustua sisältöön. Kirjastojen hyllyjen ääreen ei tätä kirjoittaessani (mutta toivottavasti vielä joskus) pääsyä eikä valtiokalentereja ole digitoitu kotimaassa, mutta Google on vääntänyt ne kuviksi University of Illinois at Urbana-Champaignin kirjastosta ja Hathi Trust tarjoaa setin siistinä listana. Valitettavasti ei aivan täydellisenä ja ylivarovaisella tekijänoikeustulkinnalla eli rajoittuen vuosiin 1835-1875. Mikä riittää toki tähän harjoitukseen. (Myöhempiä, esim. vuodelta 1891, saa auki Google Booksista.)

Vuoden 1839 hakemistoa silmäillen huomaa, että näistä on löydettävissä - 1700-luvun perusalmanakkojen tapaan - markkinapäivät, joiden määrä ei näytä hirvittävästi kasvaneen. Maaherran kanslioiden väki, lukioiden ja yliopiston opettajakunta. Hovioikeuksien alla tuomarit. Kirkkoherrat ja maanmittaritkin voi tarkistaa täältä. Maistraateista on mukana vain Helsinki ja Turku, poliisilaitos näiden lisäksi Viipurista, mutta pormestarien lista kattaa useampia kaupunkeja. Postimestarit on listattu.  

Vuoden 1875 kalenterista löytyi lisäksi tiedot agronomeista, apteekeista, läänien eläinlääkäreistä, lääkäreistä, lisääntyneistä kouluista, yhdistyksistä, vankiloista, ynnä monesta muusta. Lisätiedoissa oli ortodoksisen kirkon pyhät, joita olen toisella vuosisadalla joutunut arpomaan.

Valtiokalenteri oli myös oikeasti kalenteri eli ensimmäisillä sivuilla on almanakka. Johon oli tapana sitoa tyhjiä välisivuja muistiinpanoja varten. Riemastuksekseni ainakin varhaisimmissa niteissä näitä olikin. Vuoden 1835 kalenterissa on omistuskirjoitus, 

jonka Helsinkiä paremmin osaava tuttavani tulkitsi tukkukauppias Gustaf Adolf Sederholmiksi (1780-1867). Merkintänsä viittaavat (oikeus)tapauksiin.

Seuraavana vuonna omistuskirjoitus puuttuu, käsiala on eri mutta yhdessä merkinnässä on huomattavaa mielenkiintoa. Julkkiksen osoite!

Että tällaista voi eksyä Atlantin taakse, josta sitä ilman digitointia tuskin löytyisi.