Välskärin kertomusten kuvituksesta |
Tositarinan makuinen Ylistysruno Kalle Palmulle Lönnrotin Kanteleesta (1829-31) oli "Rautalammelta Korhosen tekemiä". Rautalammen kastetuissa esiintyy vuosina 1823-43 torppari Carl Palm ja vaimonsa Anna Gretha Jalkanen. Rippikirjan (III 1832-42 s. 45) mukaan Carl on syntynyt 14.4.1794. Päivämäärä heittänee hieman, sillä todennäköisin kaste on Pieksämäen maaseurakunnassa 18.4.1794 syntyneen Carl Gustafin. Tämän vanhemmat olivat Johan Palm ja Christ. Hypein. He muuttivat Suonenjoelle, jossa kastettujen listassa Johan on korpraali ja vaimonsa nimi muodossa Brita X:stina Hyppén. Korhosen runon lopussa Kallen isä on "ukko ulkomaalta, Kova korpraali soassa" eli eiköhän oikea henkilö löytynyt.
Kuule, kato, Kalle Palmu,
Jalo tolppari totinen!
Joka annot aivan suuren,
Seurattavan selkiästi,
Esimerkin markkinoilla.
Tuhat miestä tunnustaapi.
Sata vaimoa sanoopi,
Lapset laulavat sopissa,
Ettei monta markkinoilla
Palmun vertaista kuleksi.
Monta miestä, monta mieltä,
Paljon pahoja nimiä,
Vaan on harvalta hyviä,
Hyvän nimen haltioita.
Yksi ystävä vakuuen,
Sekä totuuen toveri,
Kuulu puoissa puhuvan:
"Se on Palmullen parempi
Hyöty hyvästä nimestä,
Kuin olla omistajana
Tuntemattoman tavaran."
Vaan oli toisia toella,
Jotka sanoit tolvanaksi,
Perityhmäksi perustit.
Saatua tämän sanoman,
Tämän kumman kuultuasa,
Taskuvarkaat ne vapisi,
Rosvot rohkiat häpesi,
Metän vorot voivotteli,
Vetty silmät veiarien,
Viekas nauro ja vihelsi.
Kiittelivät Ruotin kielen,
Sekä Suomeksi sanoivat,
Ettei monta markkinoilla
Kallen kaltaista kävele.
Suottaherrat ne sohatti:
"Piru olkoon pitäisinkin
Toisen puolen palkastani,
Elikä enemmän vielä."
Jos sen joku toinen miesi
Pentu haukkuisi perähän.
Vaan se vakaa Kalle Palmu,
Jalo tolppari totinen,
Ylös otti yksinäsä,
Tieltä tempasi rahasi,
Eikä pistä povehesa,
Tieusteli taitavasti,
Rahan oikiaa isäntää.
Kuin sun kuuli kulkeneeksi,
Tiesi tielle joutuneeksi,
Heti kyllä sai hevosen,
Jolla jouvutti jälestä,
Oisit antanut ilolla
Suuren summan palkaksesa,
Löytiäisiksi lykännyt,
Vaan ej ota ollenkana,
Toisen rahoja rakasta.
Tästä siis nähään toella
Ettei kaikki Suomen kansa,
Eikä lapset Rautalammen,
Viel' oo tuiki turmeltuna,
Tärvättynä kaikki tyyni.
Miehen toisenkin tavata
Rehellisen retkilläsä,
Vaelluksessaan vakavan.
Etten liialla lorulla
Virttä pitkäksi venytä,
Lamahuta lauluani,
Päästän virteni välehen,
Annan lopun ajallasa;
Mahan mainita sanalla
Hänen valtavanhemmasta:
Se oli ukko ulkomaalta,
Kova korpraali soassa,
Tähen täyen miehuutesa
Kahen kantava ritarin,
Jotka kalle kaunistaapi,
Poika puhtaana pitääpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti