Tavalliset illanistujaiset 1800-luvun alussa

Elias Lönnrot julkaisi Haminan tienoilta saamansa runon Juomalauluin kirjoittajalle Lönnrotin Kanteleessa (1829-31). Alkoholinvastaista aloitusta seuraa mahdollisesti jossain määrin totuutta vastaava kuvaus miesten tyypillisistä juomingeista. Ei ainakaan nykymaailmasta katsoen vaikuta erikoiselta.

Mikä silloin mielessäsi,
Mikä päässäsi, poloinen!
Koskas kestihin kehoitat,
Juomalauluja lateilet?
Kuhun tuhmia talutat,
Kuhun heikkoja kuletat?
Tunne ensin tarkemmasti,
Kansa, kullen kirjoittelet.

Kyll' on Suomessa kyliä, 

Pitäjitä sangen paljon, 

Joissa miehet joukoittaisin, 

Pojat pöydän ympärillä, 

Istuvat iloissa mielin; 

Pöydän äärtä painelevat, 

Kyynysvarsilla vakaasti, 

Putelita palvelevat, 

Kapan kunniassa pitävät.
Joksikin jo oluen juovat, 

Vielä viinankin vetävät, 

Nahkahansa narrin palat; 

Pyllistävät suuren pullin, 

Kohden kattoa kumohon, 

Korttelinki kumaisevat 

Aivan ahnahan kitahan, 

Pulputtaatpa putelista 

Kulkkuhunski kohdastansa, 

Nielaisevat norrikupin, 

Näppiänsä nuoleskellen, 

Paikoin punsinkin panevat 

Vatsahansa miehet vahvat. 

Piippu pieni hampahissa,
Josta sauvua sysävät,
Karvahinta, katkerinta,
Puhaltavat paksun pilven.
Posket joteskin punavat,
Punaiset ja pullollansa,
Viinan karvaiset, vihannat.
Tupakasta vahva tuppu,
Häiy pallo hampahalla,
Myrkkylehdeistä mädistä,
Saksan kostiat kusesta;
Jota jauhavat halulla,
Märehtivät, mökettävät,
Että kuola konnan suusta,
Vesi ruskia valuupi.
Nenä nuuskalla noettu,
Sijan siivo sieramissa,
Räsähtelee räkäreiät,
Joita korjavat kädellä,
Pyhkäisevät peukaloonsa,
Hihan suuhun hivuttavat,
Housut, helmat saastuttavat.

Silmät pienet sihkurassa, 

Veren karvaiset vesiset.
Huulet höpisee jalosti, 

Ääntä kantavat kovasti, 

Vielä veisunki repäisee, 

Rötähyttää raskas rinta.
Jopa kortitkin kovasti 

Paikoin pöytähän läjähtää, 

Kortit viinasta vetelät, 

Otran liemestä lihavat, 

Tupakasta tuhrattuna.
Tekevät siit' toisinansa 

Tappelunkin taidottomat, 

Että jyskinä, jytinä, 

Kauvas kuuluupi kumina, 

Äänen möyhe ja älinä.
Tapa hyvä tappelussa, 

Lyöpi, kuka kerkiääpi, 

Eikä vuoroa eroita.
Tukka tuiskua käsissä, 

Nyrkit niskahan lusahtaa, 

Kyllä korvillen kajahtaa.
Kannustavat kantapäillä 

Kintut rikki kumppaneilta.
Piiput seinihin sirisee, 

Rukit ruskavat jaloissa, 

Pöydät heiluvat hädässä, 

Penkit paukavat pakossa, 

Kovin keikkuvat kapatkin, 

Putelit ja pulliparat 

Saavat lopun surkehimman.
Juoma juokseepi kapasta, 

Laviasti lainehtiipi; 

Viina virtaapi sekahan, 

Että kortit koreasti 

Pöydällä siit' purjehtivat.

Muoto muuttumaan rupeepi,
Kasvo käänty kalveheksi,
Nenä valkiaks vetääpi.
Viimein viinasta väsyneet,
Sekä rauvenneet sodasta,
Painuvatten pöydän ala,
Lopuks liijalle menolle.
Tuonne syöksevät sisunsa,
Olven ulos oksentavat,
Viinan koirille kokevat.
Saavat saappahat osansa,
Kauhtanatkin kauniit merkit,
Pöksyt parahan tavaran. 

Tuolta hiljankin herävät, 

Tuolta viimein vilpastuvat, 

Ylös kömpiä kokevat, 

Miehet pohmeloll' pahalla, 

Taudill' tehdyllä kovalla, 

Miehet hyvin merkittynä, 

Kauniit katsella peräti: 

Millä mustelma nenässä, 

Nokka nosnut korkialle; 

Kulla kallo paljahana, 

Millä otsassa omena, 

Kulla kuhmu kulman päällä, 

Millä huulikin halaistu, 

Kulta hammas kolistettu, 

Millä silmäkin sininen, 

Kulta kasvot raamittuna.
Näitä tapahtuu todella 

Suomen miestenkin seassa; 

Pitävät näin pitkät kestit 

Kapakoiskin kaiket päivät, 

Kuluttavat kukkaronsa, 

Ajan aivan tarkiankin, 

Pöksyt pantiksi panevat, 

Kosk' on tuhlattu tavara.
Mitä miehist' muistuttelen; 

Monet pojatkin poloiset, 

Korvat vielä kostiana, 

Maitosuiksi mainittavat, 

Kyll' jo kauniisti osavat 

Panna leuvan parrattoman 

Kenohon ja keikallensa, 

Ottaa ryypyt oivalliset, 

Pullin pohjat paljastella.
Kyllä konnat kuolaleuvat 

Viinalla jo viruttavat 

Maitohampahans' halulla, 

Viinan kulkkuhuns' valavat, 

Veden vertana pitävät.

Oppineet on olven juojat,
Ei siis tarvitse enempi
Kirjoitella kestilaului,
Juomalauluja latoa,
Pyytää pahuutta enätä,
Juopumukseen johdatella.
Kyllä miehet meidän maassa
Juomakonstin jo osavat
Ilman veisuin vietellystä,
Kirjan pahan kehoitusta,
Joka pahan pahemmaksi,
Tuhman tekee turmelluksi.