Muuan toinen muistomerkki samoilta ajoilta oli vielä viime vuosisadan alkupuolella tallella Kuljun kartanossa Karkussa. Kartanon omisti siihen aikaan paroni Mellin.
 |
| Kaarina Maununtyttären hautareliefi Wikimedia |
Lienee tarkoitettu vapaaherra Karl Reinhold Melliniä, ellei isäänsä.
Hänellä oli hallussaan Katariina Maununtyttären vaunut. Ne olivat ulkoa keltaiset ja sisältä vuoratut sinisellä silkillä, johon tietysti ajan hammas oli jättänyt pahoja jälkiään. Ovessa oli Ruotsin vaakuna: kolme kullattua kruunua.
Paroni säilytti vaunua kuin pyhäinjäännöstä, mutta kun sitä ei voinut pitää muiden ajoneuvojen joukossa oli se siirretty vanhan tallin vinnille, joka talli piti hävitettävän antaakseen tilaa uudelle navetalle. Sinä kesänä, jolloin rakennus oli purettava lähti parooni vähäksi aikaa matkalle; kun hän palaisi alotettaisiin työt. Vouti päätti kuitenkin ilahuttaa isäntäänsä hävittämällä tallirakennuksen hänen poissaollessaan, jotta heti isännän tultua voitaisiin käydä uuteen käsiksi. Kun parooni palasi oli tallin kohdalla tyhjä sija. Vouti tuli säteillen mielihyvästä isäntää vastaan kertomaan kepposestaan.
Entä vaunut? Missä ne ovat? kysyi isäntä.
Vaunurojut, niin, ne oli hakattu polttopuiksi vinneillä ajelehtimasta.
Monen monta meidän historiamme vanhoista muistomerkeistä on kulkeutunut Ruotsin museoihin. Täällä kotona taas ovat varmaan enimmät saaneet vaeltaa samaa tietä kuin nämä kuninkaalliset vaunut.
P. S. Aiemmat Efving-tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti