Eilen esitellystä kauppias Frimanista Carl Ferdinand Nordlund kertoi kirjassaan Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista (1885) seuraavan episodin, joka sijoittunee Poriin 1830- tai 1840-luvulla.
Frimanskyllä oli myös niin sanoakseni negativejä tuttavia, jotka saapuivat hänen luo sekä hänen taitonsa puolesta venäjän kielessä että myös hänen tunnetun vieraanvaraisuutensa tähden. Nämät tuttavat olivat upseerit siinä venäläissotaväestössä, joka siihen aikaan oli kaupungissa majoitettuna. Niitten joukossa oli myös jokunen pieni knäsi tatarien tai kirgisien maasta.
Nämät herrat saapuivat melkein joka päivä aamupuolella F:n luo, joka hyväntahtoisesti tarjosi vierailleen suurusta. Herrat tulivat vihdoin niin perehtyneeksi F:n tykönä, joka oli naimatoin mies, että he, vaikka isäntä oli poissa, kutsumatta avasivat ruokakaapin oven ja hankkivat sieltä pienen aamuryypyn ynnä tarpeellista viinaleipää.
Vaikka F:sky oli vieraanvarainen mies, oli tämmöinen käytös hänestä kuitenkin peräti törkeä, jonkatähden hän päätti sopivalla keinolla kostaa konnanparisille kuokkavierailleen.
Siinä tarkoituksessa hankki hän Viaporista itselleen pahinta "Vironvodkaa", joka laskettiin tahottuun lasipulloon ja viinapullo tavalliselle paikalle. Passarivaimo käskettiin torilta hankkia suurin kaupaksi oleva hauki, josta otettiin mäti, valmistettiin tavan mukaan ja sekoitettiin lisäksi ruudilla, jotta valmis mäåti oli kaviarin muotoinen. Toisille pienille lautasille asetettiin hapaantuneita kilohaileja, eltaantunutta metvurstia ja kappale Venäläistä saipuaa, joka oli paremman juuston muotoista. Koko tämä ruoka-asetus näytti kylläkin maukkaalta ja houkuttelevalta pintapuoliselle tutkijalle ja nälkäisille vieraille.
Vieraat saapuivat tavalliseen aikaan Knäsi etupässä. Isäntä oli tahallaan poissa astuakseen aikanansa esiin nähdäksensä kuinka suuruspala oli maistunut herroille.
Knäsi kurkisteli heti kohta kaappiin ja hykerti molempiansa nähdessään viehättävän ruoka-asetuksen. Hän nieli kurkkuunsa "kokonaisen", ja toiset perässä.
"Saakelin pahaa viinaa!" lausui Knäsi; "Hudaja vodka". "Hudaja vodka", myönsivät kaikki yksimielisesti. Puolikas ja kolmannes jäi kaikilta ottamatta.
Sitte maistettiin esillä olevia herkkuruokia. "Slavna!" lausui Knäsi maistettuaan kaviaria. "Slavna", myönsivät upseerit.
Eräs upseeri söi juustoa niin haluisesti että vahtoa tuli huulille ja siitä huulipartaan. "Veikko olla viiksistä valkoinen", lausui Knäsi. "Knäsi olla musta huulilta" vastasi upseeri.
Kun upseerit näin olivat verranneet kokemuksensa toisiinsa sekä likemmin tutkineet ruoat, tultiin siihen päätökseen että olivat syöneet venäläistä saipuaa sekä että kaviari oli jollain tavalla väärennetty, vaikk'eivät voineet osoittaa sen kemiallisia aineksia.
Kyllä upseerien olisi pitänyt tunteman ruutihaju ja maku, mutta huomioon on otettava että rauha oli vallinnut monet vuosikaudet, jotta herrat upseerit olivat ikäänkuin vähän vieraantuneet ruudin eriomaisuuksista.
Juurikun herrat osottivat mielikarvauttansa mikä kiroomalla mikä sylkemällä aina jokaisen luonnonlaadun mukaa, astui isäntä sisään ja tervehti hymyillen vieraitansa, jotka olivat niin suutuksissa, ett'eivät isännän tervehdyksestä huolineet, vaan jäykästi seisoa töröttivät tuijottaen päin lattiaa.
Knäsi vihdoin sai suunsa auki vihan vimmassa.
"Mitä tämä olla?" lausui hän osoittaen juustoa. "Se on venäjän saipuaa", vastasi F:sky.
"Mikäs tää olla?" kysyi Knäsi. "Se on ruudilla sekoitettua hauen mättiä", vastasi Fr.
"No, mitäs tää sitte?" kysyi vielä Knäsi. "Se on Vironvodkaa parasta lajia", vastasi Fr.
"Herra olla bolschoj durak", väitti Knäsi. "Olette itse durakat", vastasi Fr.
Knäsi upseerinensa pötkivät sitten pakoon hyvästi jättämättä, eikä tarvinne mainita että Fr. tämän päivän perästä oli kuokkavieraistansa vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti