Majalakki?

Sanomalehdessä Kokkola raportoitiin 19.1.1909 Vetelin Räyringissä pidettyä osuustoiminnallista tilaisuutta, jossa Tuomas Pohjasalo kertoi

niistä ajoista jolloin kaupungin porvari maalaiselta osti tämän myytäväksi tuomat tervat, talit, voit ja muut maalaistavarat useimmasti niillä hinnoilla kuin kauppias halusi itse maksaa. Mutta rahassa sai maalainen aniharvoin hinnan tavaroistaan, sillä olihan tietysti kaupunkitavaraa kotia vietävä joka tavallisesti ostettiin siltä kauppiaalta jolle maalta tuotu kuorma oli tyhjennetty. 

Tapana oli myöskin että kauppias kaupat lopullisesti tehtyä kutsui maalaisisännän puotikamariin jossa tarjottiin konjakkiryypyt kaupan harjaisiksi, annettiinpa vielä kotiatuomisiakin niinsanotussa "majalakissa". Siihen oli tavallisimmasti pantu yhtä toista pientä rihkamaa kuten halpoja huiveja, piippuja, lasten leluja, lakristipötkyjä ja sen semmoista. Ja kotia hyvillä mielin ajaessaan tuumiskeli maalainen että se kauppias on sentään miesten paraita. Ja samoin siunaili kotiväki kaupunkituliaiset saatuaan kauppamiehen runsasta anteliaisuutta. "Mieliin tuskin koskaan juolahti", lausuu puhuja, "mitä nämä majalakit todellisuudessa maksavat." Jos olisi osattu arvatakaan kuinka kalliiksi ne tulivat niin toisilla silmillä olisi tätä porvarin anteliaisuutta katseltu.

Majalakki on alkunsakin puolesta yhteydessä majamiehisyyteen eli tapaan käydä saman kauppiaan luona. Vahvistusta siihen, että kyseessä tosiaan oli lakki, ja tietoa ajoituksesta antaa Suomettaressa 9.3.1860 julkaistu M. T-e:n selostus.

Se on melkeen aina ollut ja kukaties vastakin tullee olemaan tavallista, että enin osa maamme sisustassa asuvaista noutavat suolansa Pohjanlahden rantakaupungeista. Ennen aikaan oli tämä matka tavallisesti tehtävä, jos suinkin mahdollista oli. ennen ”Joulun jaloa juhlaa” niin että suolat ja muut taipeet sekä ”kaupunnin tuliaiset” muka siksi kotiin kerkesivät. Etenki oli se keltahiihnainen kaupunnin ”majalakki” joulujuhlaksi saatava; se sitte aina oli talonhaltialla eli isännällä juhlan kunniaksi päässä, kotosalla, naapuriensa ja tuttaviensa seurassa ollessa.

Päivälehdessä 31.3.1890 julkaistussa vuoteen 1826 ja Kokkolaan sijoitetussa kuvauksessa Savolaisia suolaretkellä ei mainita majalakkia, mutta molemminpuolinen lahjakulttuuri, jossa tuliaiset laitetaan lakkiin.

Useammalla oli myotäväksi mukana talia, humaloita, hampunsiemeniä y. m. Olipa pussien pohjalla vielä "majakaakkujakin", jotka annettiin kauppiaalle tulijaisiksi. [...]
Lähtiessä kauppias jakeli miehille paljon hyvää kaikenmoista: myssyvaatteita naisille kotiin, piikiveä. renikoita, saippuata, kenkäneuloja, lakritsia, savipiippuja. pirunpihkaa, kanwerttiä ja mehukasta "pötkytupakkaa" haukattavaksi — kaikki miesten lakkiin suloisessa sekamyllyssä.

Kuva: Honoré Daumier: "Aureriez vous de l'huile de Cotterêts!..." Brooklyn museum, Wikimedia