Museoretkien suunnittelusta pääsin vihdoin 9. kesäkuuta toteutukseen, kun pikkumuseot alkoivat avata oviaan. Lähdin länteen ja pysähdyin Paikkarin torpalle. Pari päivää aiemmin olin seissyt Kruununhaassa Ruiskumestarin talon ulkopuolella, kun ohikulkija kysyi kaveriltaan "oliko tuo Elias Lönnrotin asuintalo?" Nauratti silloin ja nauratti edelleen, mutta pilkka osui (taas) omaan nilkkaan.
Nimittäin seistessäni Paikkarin torpassa tajusin, etten tiedä paikasta mitään. Kai Elias Lönnrot täällä asui? Opas ei kertonut minulle omatoimisesti mitään, mutta vastasi kyllä asiantuntevan oloisesti kysymyksiini. Kertoi rakennushistoriasta ja siitä, että sisustus oli Eliaksen veljentyttären rekonstuktio lapsuudestaan. Eikä tila ollut torppa vaan ihan erillinen tila.
Siirtymätaipale seuraavaan kohteeseen sattui kulkemaan Sammatin kirkon ohi ja kun aikaa oli, niin pysähdyin tutustumaan tiekirkkona auki olleeseen sympaattiseen 1700-luvun puolivälin puukirkkoon. Aivan sattumalta otin muutaman askeleen hautausmuistomerkkien joukkoon ja nostin katseeni juuri Lönnrotin patsaan kohdalla. Kuvassa vasemmalla, vieressään paljon pienempi kivi vaimolleen ja lapsilleen.
Aiemmin blogiteksteissäni Elias Lönnrotin elämästä
ja tuotannostaan
1 kommentti:
Olisikohan opas vielä ollut alkukankea? Tietääkseni oppaina työskentelee lukiolaisia tms. kesätyönään. Pari vuotta sitten viimeksi vierailin itse torpassa, ja silloin nuori opas oli oikein avulias. Mukava kesäkohde. Kyljessä on Sammatin Vaahterateatterin kesänäyttämö eli Sampomäki, jossa pidetään jokakesäiset Sampojuhlat. Tänä kesänä teatteri esittää kolmatta osaa Eeva Joenpellon Lohja-sarjaan perustuvasta trilogiasta.
Lähetä kommentti