Triosta kvartetti

Mitä minä sanoin! Kertauksena: että on se kumma, etten löytänyt jatkokertomuskokoelmaani juttua Suomen sodasta. Hakiessani vuoden 1859 Mehiläinen-lehdistä koristusta tänne blogiin silmäni sitten osuivat tekstiin, joka näytti faktajutulta, mutta paljastui jatkokertomukseksi Miekkaruoho. Aiheena Suomen sota! Onneni jatkui ja puhtaaksikirjoittamisen aloittamisen sijaan vähän googlailin ja löysin koko tekstin Jyväskylän 2008 valintakoemateriaalista. Josta selvisi myös, että jutun oli kirjoittanut Elias Lönnrot! Ote:

"Kaikkea tätä olen tahtonut ", jatkoi Tervonen, " teille muistuttaa erinomattainki nyt kun sota on syttynyt Suomeen, niinkuin jo lienette kuulleet. Minä en sano maamme sivistyksen ja valistuksen, maamme uskon ja vapauden olevan tässä sodassa vaarassa. Mutta sitä vastaan on Suomen kansan elämä ja olo satunnon nojalla, jos Venäläiset voittavat. Heidän kanssa tullaan likempään yhteyteen kuin tähän asti, ja heidän suuri joukkonsa voi ikäänkuin niellä ja sulattaa itseensä Suomen vähäisen kansan. Te oletta vielä nuoret, ettekä voi käsittää perinpohjin tämän alkaneen sodan seurauksia, jos ne pahimmalle puolelle rupeavat kallistumaan.Mutta sen käsitätte, sen ymmärrätte, että uljuus ja urhollisuus on jokaisen kansan kunnia ja velvollisuus. Kehoittakaatte sentähden Suomalaisia, missä heitä tapaatte, urhollisuuteen omaa itsiänsä, omaa hallitustansa, maan lakia, asetuksia ja uskoa kohtaan."

Fiktiota Suomen sodasta edustaa myös Johan Olof Åbergin Erkki Ollikainen. Historiallis-romantillinen kertomus Sandels'in sotaliikkeistä Itä-Suomessa v. 1808. Suomen sodasta asialinjan puolelta tarjolla Carl Johan Ljunggrenin Skildring af krigshändelserna i Öster- och Västerbotten 1808-1809.

Lönnrotin saavutuksiin palaten, alla Kansan ystävän kansikuva 8.4.1882, pari päivää Lönnrotin 80-vuotissynttärien jälkeen.