Näiden pohjalta odotukset eivät olleet korkealla ja ne läsähtivät vielä matalammalle kun lippuja ostaessamme kuulimme, ettei näyttelyssä ollut kiertosuuntaa. Kävijä sai siis seilata saarekkeelta toiselle ilman mitään logiikkaa, narratiivia tai prosessikaaviota. Epämääräisessä järjestyksessä nähtiin tekniikan ammattilaisia, muutamaa erilaista teollisuutta, joitakin (erityisesti elektroniikkateollisuuden) lopputuotteita. Ei aikasarjoja kuvaamassa muutosta vaan satunnaisia havaintopisteitä tekniikan alalta.
Konventionaalisen (lue: Teknillisen korkeakoulun alat opiskeluaikani) käsityksen mukaan tekniikkaa on m.m. rakennustekniikka, jota on ollut Suomessa kaaau-an ennen vuotta 1600, maanmittaus, joka oli hyvässä vauhdissa 1600-luvulla ja muistaakseni esillä tekniikan ammattilaisten kohdalla perusnäyttelyssä, sekä kaivostyö, joka oli mukana perusnäyttelyssä, mutta ei saa historiallista taustaa.
Vaikka "tekniikan museon" ymmärtäisi "teollisuuden museoksi" jää aikajanalta puuttumaan 1600-luvun rautaruukit ja 1700-luvun sahat. Eli aivan kuten vuonna 2011 jään ihmettelemään, minkä museo Tekniikan museo on. Mutta nyt tiedän museologiasta sen verran enemmän, että käytin tietoisesti sanaa perusnäyttely, vaikka kyseessä on todennäköisesti kokoelman ehdoilla tehty kokoelmanäyttely. Valitettavasti tämä hyvin käytännöllinen rajaus jää helposti ymmärtämättä; varsinkin kun museot yrittävät sitä enemmän peittää kuin tuoda esille. Niinpä äskettäin kysyttiin ja vastattiin Twitterissä
Ateneumin uusi perusnäyttely aloittaa "Suomen" taiteen tarinan vuodesta 1809. Miksi #SusannaPettersson?— Kirsi VainioKorhonen (@KirsiVainioKorh) March 22, 2018
Näyttely esittelee Ateneumin kokoelmien teoksia – ja Ateneumin kokoelmiin kuuluu teoksia 1800-luvulta moderniin.— Ateneum Art Museum (@AteneumMuseum) March 23, 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti