Släkthistorian 3/2018 sisäkannessa oli ArkivDigitalin mainos armeijan ansiolistoista, mistä tuli mieleen, että niitä pitäisi Hohenthaleille hakea niin kauan kuin AD-tilaus on voimassa. Pikkupaloissa kerrottiin, että yksityishenkilö on Svenska porträttarkiv -sivustolle kerännyt puoli miljoonaa valokuvaa. Ripaus moista järjestelmällisyyttä sopisi Suomeenkin.
Kuva kertoo -aukeamalla oli sama kuva kuin kirjoituksessani Automaattiravintoloista täydennystä. Lyhyt teksti selittää automaattiravintoloiden häviämisen sillä, että niitä ei sähköistetty ja itsepalvelukonseptista, jossa ruoka haettiin tiskiltä, tuli tavallisempia.
Lehden pääjuttu käsitteli merimiehiä. Paljon asiaa, mutta lähteissä keskityttiin merimieshuoneisiin. Tietenkin tärkeitä, mutta Suomen puolella digitoidut merimieslehdet voivat myös olla antoisia.
Kulttuuriperintönä esiteltiin kaalimaita, erityisesti nojautuen Karin Hallgrenin väitöskirjaan En kåhltäppa eij at räkna. Köksväxtodlingen i 1700-talets jordbrukssystem. Lukulistalla.
Elämää ennen -osiossa käsiteltiin Falunin kuparikaivoksen helvettiä. Kaivosta ja sen tekniikkaa manageeranneet esi-isäni 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa eivät joutuneet sitä kokemaan, mutta tietenkin tiesivät sen olemassaolon. Heistä kymmenen vuotta sitten kirjoittaessani en tainnut ymmärtää edes helvetin maanpäällistä osuutta eli kuvissa näkyviä savupatsaita lukuisista malmin käsittelypajoista.
Asiakirjaesittelyssä olivat viralliset kuulutukset, joista jotain kirjoitin viime vuonna. Tuolloin joku muistaakseni huomautti, että näitä voi löytyä kirkonarkistoista. Lehtijutun infolaatikossa kerrotaan, että Ruotsissa kirkonarkistoissa niitä useimmiten ei ole, mutta kotiseutuarkistoissa voi lykästää. Valtakunnalliset kuulutukset on koottu kirjoiksi. Lukuvinkiksi on annettu Elisabeth Reuterswärdin kirja Ett massmedium för folket.
Sukututkijakoulussa aiheena ovat avioerot, joista kirjoitin viime vuonna ja jollaisen löysin omasta suvustanikin Sund-tutkimuksessa. Ja onhan minulla eronneet esivanhemmatkin: Caleb de Frumerie ja Charlotta Werrier, joiden tiet erkanivat joskus 1700-luvun alussa. Artikkelin perusteella tuolloin oli vain kaksi eroperustetta: avioliiton ulkopuolinen suhde ja karkaaminen. Lisäksi kuningas saattoi antaa avioeron muilla perusteilla, esimerkiksi vakavan epäsovun takia. Pitäisi kai edes yrittää Frumerie-avioeron tarkempaa ajoitusta. Kovin tarkkoja vinkkejä näin varhaisen tapauksen selvittämiseksi ei artikkeli antanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti