Yhdysvaltojen kansallispäivän johdosta Kansallisarkisto jakoi tänään FB:ssä englanninkielisellä saatteella videon Roots in Finland - but how can I find them? Video on ideana loistava, samoin kuin päivityksessä linkitetty opastussivu. Hiukan kuitenkin rakentavaa kritiikkiä.
Video yllätti ammattitaitoisuudellaan. Suomalaisen sukututkimuksen perusprosessi käytiin läpi reippaalla vauhdilla. Esimerkin perusteella tuskin ymmärtää, millä taikakeinolla seurakunnan saa digitaaliarkistosta esiin. Epärealistista oli myös hyppääminen presiis oikealle sivulle ilman mitään hakemista. Ja täyttä roskaa oli kohta, jossa annettiin ymmärtää, että sukututkimus loppuu kuin seinään, jos rippikirjan sivuilla ei ole syntymäaikoja. Olisi voinut ja pitänyt käyttää toisenlaista ilmaisua kuin "we have to stop here".
Amerikkalaiseen tapaan annettiin myös ymmärtää tarjolla olevan sellaista mitä ei oikeasti ole. Eli esimerkiksi oli valittu Valkjärven seurakunta, josta Kansallisarkistolla oli digitoituna ällistyttävän tuoreita kirkonkirjoja. Eipä taida olla Pohjanmaalta, josta useimmat siirtolaiset ovat kotoisin.
No, video on video ja linkitetyltä sivulta saa varmaan paremmin yksityiskohdat... Kun se oli asiallisesti linkitetty videon kuvaukseenkin.
Mutta kyseisestä sivusta syntyykin sitten mielikuva, ettei sitä ole päivitetty ai-koi-hin. Kansallisarkiston digitointien staraksi on nimittäin nostettu SAY (joka ei muuten ole suomenkielinen) ja seurakuntien aineistoja ei mainita ollenkaan.
Montakohan vuotta seurakuntien aineistoja on jo ollut digitaaliarkistossa? Paljonko halvempaa ja helpompaa olisi ollut päivittää ja parantaa tätä sivua kuin tehdä seksikäs video? Kirjoittaa esim pieni sanasto kirkonkirjojen nimistä, jotka digitaaliarkistossa ovat enimmäkseen suomeksi? Ja neuvoa kunnolla se, miten seurakunnat digitaaliarkistoista löytää. Unohtamatta ruotsinkielisiä seurakuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti