Hyvinkäältä Kokemäen torppareihin

Museoviikon ohjelma meni minulta ohi, kun en tajunnut, että verkkosivut piti käydä läpi päivä kerrallaan. Onneksi on FB, joka toi eteeni Hyvinkään kaupunginmuseon luennon "Parta Heinosesta". Kuvauksesta tuli nopeasti selville, että kyse oli miehestä, jonka takia Hyvinkäällä on Kokemäenkatu. Kotiseutuinnostus vie välillä oudoille poluille ja minut autonkuljettajan avustuksella eilen Hyvinkäälle kuuntelemaan Anu Lahtisen esitystä.

Ennen sitä ehdimme ihmetellä kirkkoa ulkopuolelta. Tehdasmuseoon oli ilmainen pääsy Museopäivän kunniaksi ja se oli yhtä pieni kuin toukokuussa 2014. Kaupunginmuseon näyttely Tehtaan tytöt loi tekstivoittoisesti kuvan naisten työstä Hyvinkään tehtaissa. Monipuolisemman ja hieman positiivisemman kuin Werstaassa nähty näyttely naisten tehdastyöstä.

Kiinnostustani Otto Sigfrid Heinoseen (1876-1918) lisäsi Kokemäki-yhteyden lisäksi se, että vanhempansa Kokemäenkartanon torppareina ovat mukana Kamariherra-kirjani listauksissa. Luulin heidät sieltä syksyllä 2014 kaivaneeni esille, mutta mikään elektroninen arkisto ei kerro minun tyrkyttäneen (tavalliseen tapaani) tietoa Lahtiselle. Todettakoon nyt, että olen sijoittanut heidät (s. 156-157) Mäntylän torppaan, joka ainakin nimellisesti on ollut olemassa jo vuonna 1775. Uudistusarkiston kartalla Kokemäen kartano; Peltokartta ja selitys 1834-1834 (A41:24/1-3) on Mäntylän pelto, mutta ei tonttia. Heinosen muistelmien mukaan koulumatkaansa kului tunti, mikä kuullostaa pitkältä, sillä kartoille merkityt vanhat torpat ovat parin kolmen kilometrin etäisyydellä Tulkkilan koulusta.

Jos kirjaa tehdessäni olisin ollut tietoinen torpparin pojan tallella olevista muistelmista ja tämän tyttären Impi Heinosen kirjasta Suomalainen mies, olisi Mäntylä saanut hieman lisäväriä. Jälleen esimerkki sekä paikallis- että henkilöhistorian lähteiden haasteista.

Ammattilaisena Lahtinen oli nämä selättänyt ja hän kertoi Heinosen elämästä ja toiminnasta limittäen sen Hyvinkään historiaan. Valitettavasti hän joutui lopettamaan helmikuuhun 1918, jolloin Heinonen yhtenä kuudesta surmattiin punaisten käsissä. Hädin tuskin kansakoulun käynyt mies ehti tätä ennen paljon.

Esityksessä tuli vielä yksi Kokemäki-yhteys, kun Lahtinen mainitsi Heinosen ihastuneen (ja myöhemmin naineen) Peipohjan Isotalon sisäkön (?!) Katrinan. Verkon sukupuu tarjoaa hänelle uskottavan syntymäpäivän 16.11.1877, joka täsmää Kokemäen kasteeseen, jonka mukaan isänsä Frans Mikkelinpoika oli renki Meinikkalassa, joka kuului Kokemäenkartanoon. Rippikirjoissa hän on Meinikkalassa Perttulan torppari, kunnes kuolee 16.6.1888 (Rk 1869-1879 s. 443, 1881-1890 s. 556). (Vastaava tieto olisi löytynyt Kamariherrasta sivulta 126.)

Katriina siirtyi Perttulasta sitten kirkonkirjoissa (joissa hän on pelkkä Amanda) vuonna 1896 Peipohjan Isotaloon, jossa hänet on merkitty piiaksi palkollisten sivulle (Rk 1891-1900 s. 688, 714).

Katriina Amanda oli miestään kokemäkeläisempi, sillä molemmat vanhempansa olivat paikkakuntalaisia. Frans Mikkelinpojalle on rippikirjaan merkitty syntymäajaksi toukokuu 1853 ja vaimolleen Lovisa Juhontyttärelle 25.6.1851. Lovisa oli Karekselan talollisen tytär ja Frans ilmeisesti peipohjalaisen piian avioton lapsi.