maanantai 25. huhtikuuta 2016

Porvoo: 2 linnaa ja koti

Museovirasto tiedotti viime viikolla Husholmenin uudesta polusta ja opastustauluista, jotka otettaisiin käyttöön lauantaina. Ikinä en ollut paikasta kuullutkaan, mutta pirautin autonkuljettajalleni ja sovimme retken sunnuntaille. Meitä suosi ihana kevätsää ja oli ilo kävellä vaaditut puolitoista kilometriä Bosgårdin parkkipaikalta peltoteitä.
 Linnavuori/mäki näytti hätkähdyttävän isolta tullessaan näkyviin, mitä en valokuvaan saanut tarttumaan.
 Paikan päällä odotti luvattu uusi kyltitys sekä mäkeä suojaava portaikko ja pitkospuut.
Mäki ei ollut hirveän korkea, mutta näkymät merenlahdelle aurinkoisena päivänä hienot. Oli aika vaikeaa kuvitella aikaa 600 vuotta sitten, kun mäki oli saari, jonka päällä oli puinen linna ja jonka rannalla tulijoita odottivat paaluesteet.
Lounaan (pizza nimeltä Runeberg sisälsi punajuurta ja vuohenjuustoa) jälkeen kipitin Porvoossa Linnamäelle, jossa en tätä aiemmin ollut käynyt. Lähestymissuuntani opastekylttiä voitaneen kutsua riisutuksi.
Tämä(kin) linnamäki tuotti iloisen yllätyksen. Vallihautoja oli kahdessa ringissä ja nousua selvästi enemmän kuin Husholmenilla. Jossain muualla Suomessa tämä olisi ykköskohde, mutta Porvoossa on selvästi ylitarjontaa, kun kyltitys oli varaa jättää tähän tilaan.
Toinen aiemmin näkemätön Porvoon kohde oli Runebergin kotimuseo, joka oli nyt retken lopuksi Museokorttia heiluttaen katsastettavissa. Pientä haastetta muodostui siitä, että kuvittelin sen olevan raatihuoneentorin kulmassa...
Lipputiskillä saimme erinomaisen ystävällistä palvelua, mutta minua alkoi naurattaa, kun ensin kehuttiin asunnon autenttisuutta ja hetki myöhemmin selitettiin tapettien tulleen useaan kertaan muutetuiksi. Infokansiota selaten selvisi myös, että keittiön sisustus oli rakennettu 1960-luvun jälkeen ja ketunnahkat seinällä eivät enää olleet ne Runebergin ampumat. Mutta kovin oli autenttista.
Infokansioon olisi voinut mielestäni mahduttaa tarkempaa tietoa maalauksista, jotka eivät kai pääse autenttisesta ympäristöstään karkaamaan näyttelyihin.

1 kommentti:

Eija Hesso kirjoitti...

Hauska kirjoitus kotiseuturetkestä. Olen vieraillut Runebergin museossa jo muutamia vuosia sitten, enkä tarkkaan enää muista sen ysityiskohtia. Mutta en voi olla ottamatta kantaa tuohon autenttisuuteen. Rakennuksen autenttisuus ei katoa siinä, että tapettikerroksia tulee lisää. Runegergin museon huoneiden pintakerroksia voi nimittää autenttisiksi.

Runebergin koti on museo. Museoiminen on yksi tapa säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Yleisemmällä tasolla puhumme rakennussuojelusta ja rakennetun ympäristön säilyttämisestä. Tällä kentällä autettisuus ei tarkoita aivan samaa kuin alkuperäinen,jota ymmärsin vierailijan ajatelleen synonyymiksi.

Autenttisuus on monimutkainen käsite. Museoympäristössä olisi ehkä parempi,jos opastuksessa avattaisiin myös alan termistöä ja niiden ongelmakenttää jotenkin. Että kävijälle ei jäisi hassu tunne vierailusta.