lauantai 26. huhtikuuta 2014

Historiantutkimuksen ihanteiden historiasta

Torstai-iltana istuin Suomen oppihistoriallisen seuran seminaarissa, jossa oli aiheena  historiantutkimuksen ihanteiden historia. Sen parasta antia oli Elise Garritzenin viehättävä, hauska ja selkeästi rakennettu esitys historiantutkijan ihanteesta 1800-luvun jälkipuolen Britanniassa. (Garritzenin varsinaisesta tutkimusaiheesta voi katsella ja kuulla Nuorten akatemiaklubilla tallennetun esityksen.)

Lukuunottamatta ajatusta historiantutkijalle välttämättömistä luonnollisista ominaisuuksista, jotka miellettiin perinnöllisiksi, Garritzenin hahmotelma tuntui istuvan nykypäivän Suomeenkin. Ainakin itse arvostan historiantutkijaa, joka on tutkimukseen omistautunut, laajasti oppinut ja tuoreimmankin tutkimuksen tunteva. Hallitsee arkistotutkimuksen ja lähdeviitteiden laatimisen. (Samat ominaisuudet sopivat myös ansiokkaisiin sukututkijoihin.)

Hienovaraisempaan arviointiin joudutaan, kun vedetään rajaa "lähteiden luetteloinnin" ja analyyttisen synteesin välille. Jälkimmäisen puutteen olen kokenut omaksi heikkoudekseni, joten kommenttipuheenvuoron käyttäneen Timo Vilénin luonnontieteestä muokkaama ajatus osui kipeään paikkaan. "Kaikki" osaavat laboraatiotyön/arkistotyön, mutta vain harvat johtopäätöksiin vaadittavan ajattelun.

Brittiläisessä historian kirjoituksessa kirjoittamisen laatu oli 1800-luvulla ja nykyään käsittääkseni eri tavalla tärkeää kuin Suomessa. Mutta meilläkin lienee, kuten Garritzenin tutkimassa ajassa ja paikassa, olla arvostettua välttää yhtäaikaa paperin ja pölyn makuista tekstiä sekä sentimentaalista ja romanttista dramatiikkaa. Eli, kuten Vilén tiivisti: "Historiantutkija on se, joka kirjoittaa kuin historiantutkija". 

Suomalaisten historiantutkijoiden ihanteiden ja normien kehityksestä olisi kiva kuulla tai lukea jossain vaiheessa lisää. Erityisesti meidän 1800-lukumme muutoksesta tutkinnottomista toimijoista koulutettuihin ammattilaisiin. Ainoa aihetta käsittelevä teksti, jonka muistan lukeneeni, on Anna Kuisminin salongissa Johanna Liljan esittämä artikkelikäsikirjoitus tieteellisten lehtiemme toimituspolitiikan muutoksista.

Kuva kirjasta Paris herself again in 1878-9 ... Fifth edition. British Libraryn digitoima. Flickr Commons.

Ei kommentteja: