Renkaista kavioihin

Keskiviikkoiltana olin ensimmäistä kertaa kuokkimassa Tekniikan historian seuran tilaisuudessa. He kun olivat mainostaneet kokousesitelmäänsä Agricolassa. Toisin kuin esim. sotahistoriallinen seura, jonka esitelmäilta oli Tieteiden talon infotaulun mukaan samaan aikaan. Ehkäpä vain jäsenille?

THS:n esitelmöijänä oli Teija Försti, joka tiivisti väitöskirjansa Vauhtikausi. Autoilun sukupuoli 1920-luvun Suomessa kolmeen varttiin. Päällimmäiseksi jäi mieleen rakenteet, joilla periaatteessa uusi tekniikka (jonka ensimmäinen testaaja muistaakseni keksijän vaimo) määrittyi miesten alueeksi. Se liittyi maanpuolustukseen, josta poimittiin univormut, jotka eivät sopineet naisille. Vossikka-ajurit korvautuivat ammattiautoilijoilla, joiden piti pystyä kuskaamaan miehiä paikkoihin, joista sai pirtua tai huoria. Tai molempia.

Talonpoikaisessa perinteessä hevonen ja sen ajaminen ovat kuuluneet miehille, mutta autoilu oli alussa varakkaiden puuhaa. Mistä aloin miettiä sitä, missä laajuudessa yläluokan naiset Suomessa ratsastivat 1800-luvun lopussa? Olen lukenut niin paljon Englantiin sijoittunutta historiallista romantiikkaa, että naisiin yhdistyy helposti satulassa olo. Mutta onko sitä korostettu modernin itsenäisyyden korvikkeena romaaneissa? Ja oliko urheilullista ratsastusta toisenlaisen metsästyskulttuurin Suomessa ollenkaan?

Näin sitä käy kun dissaa kartano- ja aateliskulttuurin tutkimusta. Tulee mieleen siihen liittyviä "järkeviä" tutkimuskysymyksiä. Kotona ei ollut mitään asiaa valaisevaa kirjallisuutta, mutta Suomen hevosurheilumuseon sivuilta löytyi lyhyt katsaus Näin Suomi nousi ratsaille.

Sen mukaan ratsastuksen tausta Suomessa liittyi vahvasti sotilaisiin eli miehiin. Siviiliratsastus alkoi vasta vuonna 1867 Helsingissä aloitetuilla ratsastustunneilla, joita antoi Ruotsista tullut opettaja. Turussa opetus alkoi vuonna 1889. Naiset olivat mukana tunneilla ja osallistuivat 1900-luvun puolella omissa sarjoissaan laukkakilpailuihin, aluksi naistensatulassa. Samoihin aikoihin tulivat jo ensimmäiset autotkin Suomeen eli reet ja vaunut ovat niille luonnollisempi vertauskohde kuin ratsuhevonen. Jonka roolista maalaiskartanoissa ehkä vielä löytyy jotain tietoa.

P. S. Esityksessään Försti mainitsi, että seuran lehden Tekniikan Waiheita artikkeleita on verkossa, mutta hankalasti löydettävissä. Eli ei seuran etusivun linkin Tekniikan Waiheita takana vaan eTW-sivuilla. 

Kuvassa karjalainen lapsen ja ruoka-astioiden kanssa kotimatkalla perustuen valokuvaan. Kirjasta "Bidrag till vår odlings häfder, utgifna af A. Hazelius. del. 1-10" British Libraryn digitoimana Flickr Commonsissa.