Arkistokurssilla

Olin perjantai-illan ja lauantaipäivän Suomen kotiseutuliiton järjestämällä Kotiseutuarkisto-osaajan kurssilla. Kotiseutuarkistojen kanssa minulla ei ole ollut juuri mitään tekemistä, mutta ajattelin, että kurssi voisi olla hyödyllinen. Enkä pettynyt.

Oulun maakunta-arkiston johtaja Vuokko Joki osoittautui erinomaiseksi esiintyjäksi ja opettajaksi. Hän painotti pitkin matkaa, että oleellista on materiaalin saaminen käytettäväksi, mikä tietenkin viehätti korviani. Ikävämpää oli kuulla useampaan kertaan mainintoja kustannuksista, ne kun käyttäjänä mieluusti unohtaisi.

Kurssi varmisti käsitykseni siitä, että missään eikä kellään ole ajantasaista listaa kotiseutuarkistoista, puhumattakaan niiden sisällöistä. Käytännön ohje Joelta oli ottaa yhteyttä kunnan arkistovastaavaan, jolla todennäköisesti tieto kotiseutuarkiston olemassaolosta ja mahdollisesti jopa sen sisällöstä. Kotiseutuarkistojen tietokanta ArVi on edelleen yhden perustajakunnan pyöritettävänä ja vasta 24 arkiston käyttöönottama. Sääli, mutta ymmärrettävää, sillä a) maksullinen ja b) vaatii luettelotiedon viemisen tiettyyn tietomalliin.

Kotiseutuarkisto-oppaan julkaisemista verkkoversiona saa odottaa vielä pari vuotta, sillä sen tietosisällön kuvailuun halutaan mukaan AHAA-opit. Kun viimeisin näkemäni maininta aiheesta oli twiitti

Kävin Hgissä kokouksessa. Tauoilla kuulin kovaa kritiikkiä AHAA-hankkeesta. Miksei asioista uskalleta puhua suoraan? Olisi kaikkien etu.
— Olli Alm (@ollialm) September 26, 2013

en pidätä henkeä odottaessani.

Sähköisen aineiston vastaanottamista Joki kehoitti harkitsemaan tarkkaan, sillä arkisto on vastuussa aineistosta "ikuisesti". Eli vähissä ovat paikat, joihin suku- ja paikallishistorian harrastajat voivat dumpata tietokantojaan.

Käytännön kautta arkisto-oppini saaneena uutta oli ajatella tarkemmin arkiston ja arkistonmuodostajan käsitettä. Pahoin pelkään, että täällä blogissa on sanaa arkistoyksikkö väärinkäytetty. ABC-kaavankin olen omaksunut mutu-menetelmällä ja sain vasta nyt perusteet ja opin sanan toisteet merkityksen.

Suurimpia oppituntien järkytyksiä oli ohje seuloa pois tilitositteet. Tuli onneksi esiin useita kertoja, sillä ei mennyt minulle heti jakeluun. Siis kaikki ne ihanat lappuset, joissa on tarkkoja tietoja tästä ja tuosta. Ja, joita oli Niilo Ahlgreninkin arkistossa niin paljon, etten jaksanut läpikäydä... ja siinäpä se syy seulontaan. Liian kallista säilyttää suhteessa hyötyyn.

Sain myös selityksen suojeluskuntien (ja lottien?) arkistojen moninaisille säilytyspaikoille. Jossain vaiheessa ne "piti" antaa sota-arkistolle, mutta pelättiin kohtaloa/käyttöä ja pidettiin paikkakunnassa "piilossa".

Hutkijaurallani olen törmännyt muutamaan kertaa järjestämättömiin arkistoihin. Nyt vasta ymmärsin, että todennäköisesti en olisi päässyt niitä selaamaan vaikka olisin yrittänytkin. Joen varoitusten perusteella arkisto ei voi antaa aineistoa käyttöön, jollei tiedä mitä siinä on. Vähintäänkin siis inventointi pitää olla tehtynä.

Mistä päästään muihin käyttörajoituksiin, joiden kanssa olen nykyään aivan solmussa. Eli en uskalla väittää tähän mitään.

Arkisto-kuva on SA-kuva 90306. ( P.S. Tunnistushaasteita tarjoaisivat kuvat "Negatiiveja , jotka ovat jääneet sot.virk. Kiveltä hänen sairaalaan jouduttuaan Ttus.RL:n arkistoon.")