Salmiakista, historiallisesti

Suomalaisten salmiakkihimo sai näkyvyyttä tällä viikolla BBC:n sivuilla. Ilmiön historiasta Mark Bosworth toteaa

No-one is sure when ammonium chloride and liquorice were first combined, but by the 1930s it was being produced in Finland and a number of other countries as confectionery.

Mahdollisesti Jukka Annalan Salmiakki kertoisi lisää, mutta kirja ei ole käsillä. Ines Lukkasen blogitekstissä kerrotaan asiallisen oloisesti

Salmiakki oli alun perin lähinnä lääkintäkäytössä salmiakkispriinä jota saatettiin pirskottaa keuhkotautipotilaan rinnalle, tai salmiakkimikstuurana jota otettiin limaa irrottavien vaikutustensa vuoksi. Salmiakkijauhetta ja pieniä apteekkarin salmiakkipastilleja sai myöhemmin ostaa kotiin vietäväksi, ja suomalaiset kehittivät mieltymyksen niiden makuun muunkin kuin kröhää vastaan taistelun vuoksi.

Lääkintäkäytössä eli "pehmittävänä aineena" salmiakki esiintyy Lönnrotin Suomalaisen talonpojan koti-lääkärissä (1839). Varhaisin suomenkielinen maininta sanomalehdissä salmiakista on Oulun Wiikko-Sanomissa 23.9.1854.  Otsikon "Tietoja jokapäiväisessä elämässä tavattavista aineista" alla kerrotaan salmiakista, että

Sitä löytyy vähin luonnon valmistamaakin tulivuorten seuduilla, mutta enin salmiakki saadaan kuitenkin tekemällä, erittäinkin Englandissa, Franskassa ja Saksassa. Se on valkiata, läpi kuumottavaa, äikiän makuista, vedessä sulavata, tulessa savuna katoavaa suolansukuista ainetta, jota vaskisepät tarvitsevat kattilan tinaukseen. Lääkkeiksi ja muiksi tarpeiksi kuluu sitä myös melkoinen.

Liekö muina tarpeina ollut huvikseen nauttiminen?  Salmiakki ja lakritsa olivat yhdistyneet kun Waasan Lehdessä 28.4.1886 Emil Asplund mainosti "Jo kauvan odotettua Salmiakki-Lakeritsaa". Turkulainen kauppapuoti myi salmiakkilakritsia ruokatavaroiden ja tupakan ohella kesällä 1888 eli kyseessä ei ainakaan enää ollut apteekkitavara (Sanomia Turusta 26.06.1888). Pohjanmaalla myytiin jouluksi 1897 "salmiakki-, remmi- ja nappilakritsaa" (Pohjalainen 21.12.1897).

Mutta salmiakkipastillit esiintyvät myös lääkkeiden joukossa (Louhi 12.3.1899)

Jyväskylän rohdoskaupassa salmiakkipastilleja myydään nimenomaan yskää varten (Suomalainen 8.1.1900). Tosin samassa kaupassa oli myös "suklaatia" ja anis-, salmiakki-, remmitankolakritsia (Suomalainen 18.5.1900)

Lakritsillakin oli kyllä tähän aikaan lääketieteellistä merkitystä. Kirjoituksessa Nuha ( Lahden Lehti 18.4.1903) todetaan

Näyttääkseni että olen kokeita harrastava mies, käytin nuhaa vastaan saunan löylyä, puhumattakaan, monta muuta keinoa. Voitelin talilla jalkapohjat, rasvasin nokan kärjen, haistelin sokerijauhoa nuuskan asemasta,  söin lakritsit, monenlaiset rintapastillerit, neilikat, inkiväärit, kalmanjuuret j. n. e. Join siirappivedet, salmiakki mikstuurat, eetterit, tärpätit ynnä monen moiset rintatipat, sekä lukemattomat pillerit ja pulverit, mutta ei sittenkään apua.

Useassa sanomalehdessä julkaistussa käännetyssä tarinassa Salmiak. Odessalaisen satamatyöläisen elämästä (m.m. Louhi 29.7.1905) kerrotaan nimihenkilöstä, että hän "on auttamaton juoppo. Hän ottaa ryyppynsä säännöllisesti salmiakkiin sekoitettuna." Salmiakkiviinaa!

Salmiakkipastillien mainoksia on sanomalehdissä niin pitkälle kuin niitä on digitoitu. Pienpainatteissa varhaisin osuma on Hellaksen hinnastossa vuodelta 1931. Nyt kyse selvästi makeisesta?