Aamun lehtikatsauksessa mainitsemani Tommi Syrjäsen "Tarinaa Teekkarihymnistä" osoittautui 19-sivuiseksi lähdeviittein varustetuksi artikkeliksi. Syrjänen oli tehnyt huolellista työtä kirjallisuuden parissa ja tainnut saada apua Kansalliskirjaston digitointityöstä. Jäi kuitenkin mietityttämään olisiko SKS:n Kansanrunousarkisto tai joku musiikkiin erikoistunut arkisto voinut tarjota lisätiedonmurusia?
Mietityttämään jäi myös aineettoman kulttuuriperinnön synnyn jäljityksen hankaluus. Teekkarihymniä on laulettu runsaat sata vuotta kirjoitustaitoisessa yhteisössä ja silti on mahdotonta sanoa milloin ja miten laulu otettiin käyttöön. Puhumattakaan sen laulamiseen liittyvästä tapakulttuurista, jota Syrjänen ei tainnut mainita ollenkaan. Ainakin 90-luvulla hymni laulettiin vain keskiyöllä. Huone pimennettiin, noustiin seisomaan - monet tuoleille tai pöydille.
Mutta kauanko lauletaan ja millä sanoilla? Neekeri-sanan esiintyminen tekstissä on arveluttanut itseänikin. Syrjänen kommentoi artikkelinsa lopussa
Vaarana on, että hymnin sanat karkoittavat uusia fukseja – sekä maahanmuuttajia että kantasuomalaisia – pois teekkaritoiminnan parista. Kun koko juhlaväki laulaa yhteen ääneen rasistiseksi koettua laulua, voi moni teekkarinalku tuntea ettei ole tervetullut paikalle.
Syrjäselle (eikä itsellenikään) ole olennaisinta viisi tavua tekstissä vaan "järjetön laulu, jota lauletaan siksi, että sitä on aina laulettu." Eli perinteen ydin. Nyt. Sillä emmehän tiedä mikä merkitys laululla oli sen sanoittajalle ja käyttöönottajille, kun emme heitä edes nimeltä tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti