Niinpä tuli yllärinä se, minkä olisi pitänyt olla selvää jo otsikosta. Kyse oli _Tatun ja Patun_ keksinnöistä eikä historiallisista keksinnöistä, jotka oli esitetty viivapiirroksin kunkin aukeaman reunassa.
Lapsilukijoille lienee itsestään selvää, että aukeaman pääasiana esitetty asia on feikkiä. Avustavan lukijan pedagogisista taidoista riippuu se, paljonko Havukaisen ja Toivosen kuvaan ja tekstiin piilottamista faktoista saa kiinni. Kivikaudella(kin) tosiaan kommunikoitiin ja tarvekaluja työstettiin nahasta ja luusta. Egyptiläiset söivät hunajaa, granaattiomenoita, taateleita ja munia. Silkkitien tuotteet ovat mukana Kiinan muurilla.
Virkistävän tuore aihenosto oli ranskalainen puutarhanhoito 1700-luvulla. Mitenköhän todellisuudessa leikkasivat ruohonsa? Viimeisimmät kirjan aiheet kommentoivat elementtirakentamista ja kännyköitä. Jugu Jugu 200g hälypuhelimessa oli jotain omasta lapsuudestani tuttua, vaikka se kuului Outolan keksintöihin.
Jälleen kerran historiasta ponnistava fiktio kertoo myös historiasta.
Kuvaote Tatun ja Patun FB-sivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti