Lauantai Tallinnassa (1/3)

On niitä, jotka lähtevät kesäprojektina keräämään 100 museokäyntiä, ja niitä, jotka yrittävät yhdessä päivässä (liian) moneen paikkaan...

Kohde 1: Miehitysmuseo. Aivan uusi tuttavuus. Verkossa näytti upouudelta rakennukselta, mutta paikanpäällä aluksi itäblokin jäänteeltä. Mikä sopi siihen, että sisäpuoli oli sellaisia täynnä.

Museo on rakennettu Virosta Amerikkaan paenneen naisen aloitteesta ja se dokumentoi sodan ja Neuvostoliiton vuosia. Katseltavana oli elävää kuvaa ja esineitä olisi voinut tarkastella aikajanalla. Mieleen tuli Kuressaaren museo, enkä jaksanut ottaa kertauskurssia tutustumalla tarkasti. Jäi positiivinen mielikuva, varsinkin kellariin sijoitetusta propagandataiteesta.

Kohde 2: Pyhän Marian kirkko / Tuomiokirkko. Oli kulkureitillä ja Tallinna-kortilla ilmainen. Hautavaakunoita niin että heikotti. Kiva silmänhuijausmaalaus takaseinällä.

Kohde 3: Adamson-Eric museo. Oli kulkureitillä ja Tallinna-kortilla ilmainen. Virolaista taidetta vanhassa talossa.

Kohde 4: Pyhän Nikolauksen kirkko. Täällä olin äidin kanssa pari vuotta sitten. Muistiin jäi valokuvauskielto ja bongattu Knorring-vaakuna. Menin tarkoituksella uudelleen, sillä Tallinnan turismisivuilla luvattiin hopeakammiota ja näyttelyä Ars Moriendi. Hopeakammio palasi muistiin kun sen näin ja Ars Moriendia en paikallistanut, toisin kuin Suomalaisen kuolemantutkimuksen kevätretkeläiset.

Lounastauko. Mukavassa ravintolassa oli katon palkeissa koristemaalauksen jäänteitä ja seinissä useammankin rakennusvaiheen jälkiä.