Lauantai Tallinnassa (3/3)

Kohde 9: Pyhän Hengen kirkko. Oli kulkureitillä ja Tallinna-kortilla ilmainen. Sisustettu 1600-luvulla. Erikoisia suljettuja ja ikkunallisia lehtereitä. Sairaille vai eliitille?

Kohde 10: Historiallinen museo. Tämän hinkkasin mielestäni perusteellisesti pari vuotta sitten äidin kanssa. Tein pientä kertausta museosalissa ja silmäilin vaihtuvaa näyttelyä. Se käsitteli Saarenmaan Neuvostoliiton ajan jäänteiden käsittelyä/suojelua. Saari oli sotilaallinen alue ja toiminnoista on monenlaisia jälkiä maastossa. Mutta ei välttämättä arkistoissa, ainakaan sellaisissa, joihin pääsisi käymään. Joten suojelulle on perusteita, mutta ei suurempaa innostusta, kun se tuntuu jonkinlaiselta arvonpalautukselta.

Mielenkiintoinen aihe, josta olisin ehkä mielummin kuunnellut luennon kuin kiertänyt ihmeellisiä möhkäleitä etsimässä seuraavaa tekstin pätkää. Suunnittelussa lienee jotain symboliikkaa?

Kohde 11: Nukkemuseo NUKU. Esittelytekstinsä perusteella kertoi "nukketeatterin tekemisen historiasta". Minä olin vaan suu auki visuaalisesta rikkaudesta, jossa ei ollut mitään ennestään tuttua. Ilmeisesti aukeaa virolaisille paremmin. Ja jollain kokemustaustalla toiminee myös museon QR-koodeille rakennettu tsydeemi, jossa minä en päässyt edes alkuun. Tällä kertaa ei kyse ollut puhelinvarustelun puutteesta (sillä omia laitteita ei tarvittu), vaan jostain ihan muusta. Kokemuksena suositeltava ja museoarkkitehtuurissakin ihmeteltävää/ihailtavaa.

Kohde 12: Viron luonnontieteellinen museo. Pienehkö, uudehko museo. Ensimmäinen päivän kohde, jossa kaikki tekstit olivat vain viroksi. Miksiköhän? Kyllä, (joitakin) turisteja kiinnostaa myös paikallinen luonto kätevästi paketoituna. Minua kylläkin ainoastaan nätti valokuvanäyttely luonnonvaraisista orkideoista.

Kohde 13: Viron taideteollisuus- ja muotoilumuseo. Täällä kävin viimeksi kymmenisen vuotta sitten ja silloin mieleen jäivät koristellut nahkaesineet. Nyt alakerran keramiikkanäyttelystä hauskat leijonat, jotka sopisivat linnan vartijoiksi, ja ylimmän kerroksen historianäyttelystä tuttuuden ja vierauden sekoitus.

Välillä. Edellisten välissä oli kaupunginteatteri, jonka jalkakäytävään on upotettu muistokiviä esityksistä. Katoavaisesta pysyvää.

Kohde 14: Pyhän Olavin kirkko. Koska oli reitillä ja ilmainen, kurkistin sisään. Hyvin puhdistettu keskiaikainen kirkko, jossa oli silmiinpistävä äänentoistolaitteisto. Keskitytään sanan julistukseen?

Kohde 15: Viron merenkulkumuseo. Tämä on jäänyt ilmeisesti Tallinnan museouudistuksissa viimeiseksi. Näyttelytekstit ovat viroksi ja venäjäksi. Esitystyyli on niin vanhanaikainen, että on hyvin todennäköisesti Neuvostoliiton ajoilta. Sääli, sillä varhaisessa historiassa olisi varmasti aineksia mielenkiintoiseen kerrontaan. Nyt olin pääsemässä hyvään alkuun esihistoriassa, mutta sitten lanka katkesi. Osaselityksenä saattoi olla näyttelyn yksi suljettu kulma.

Kohde 16: Eppingin torni. Koska oli ainoa kohde, johon ehdin ennen sulkemista ja satamaan suuntaamista. Lupasi olevansa interaktiivinen, mikä tarkoitti sitä, että keskiaikafeikkeihin sai koskea. Joka kerroksessa oli infoplansseja, joiden laadusta en osaa sanoa mitään. "Museo"kokemus niille, jotka eivät halua oikeaan museoon.

Museot sulkeutuivat ja katamaraani oli lähdössä, joten kohti satamaa. Mutta vielä oli aikaa yhdelle...

Kohde 17: Viron nykytaiteen museo. Huom! museotila voi viehättää myös karuudella. Ilmaiseksi sisään, eikä perään rynnännyt hyysääjää kuten taideteollisessa museossa. Jalkani olivat niin väsyneet, että katsastin näyttelystä vain maan tason. Jo sekin hinnan arvoinen.

Kohde 18: Linnahall. Joo, menee fuskun puolelle. Mutta kotiin päästyä piti tarkistaa, mikä tämä sataman betonikolossi oikein on. Vuonna 1980 valmistunut Leninille omistettu kulttuuripalatsipa, tietenni. Historiaa nykypäivässä.