Ehdin odottaa Simo Heinisen Paavali Juustenin elämäkertaa jo pari vuotta. Heiniseltä arvasin odottaa kirkkohistoriallista lähestymistä, mutta silti lopputulos oli pieni pettymys. Alkaen nimestä -
Agricolan perintö. Onkohan koskaan ennen julkaistu elämäkertaa, jonka nimessä on muu kuin kohteen nimi?
(Vasemman yläkulman kuva ei ole Agricolasta vaan Lutherista, jonka Juusten ilmeisesti näki livenä. Kuva:
The National Archives UK/Flickr. Toinen ajan opettaja oli Philip Melanchthon, josta piirros alla oikealla. Kuva Lucas Cranach nuorempi
via The National Gallery of Art)
Agricola on mukana vertailukohtana alusta loppuun, mutta ei sentään joka sivulla. Masentavaahan se olisi, kun esi-isää koko ajan morkattaisiin. Heinisen silmin Agricola kun oli parasta A-sarjaa ja Juusteen jotain muuta. Jossain määrin Heininen tuntuu sentään arvostavan Juustenin piispankroniikkaa ja hauskaa oli lukea (s. 165), että "Milloin dokumentit vaikenevat, vaikenee myös kronikoitsija. Hän ei ole tehnyt lisäyksiä omasta päästään." Aika hyvin Suomen ensimmäiseltä (?) harrastelijahistorioitsijalta eikä enempää olisi voinut tuohon aikaan kai pyytää.
Sen sijaan Heiniseltä olisin toivonut hieman enemmän elävän elämän tuntua ja perhehistorian osalta muutamaa viittausta (painettuihin) lähteisiin Ramsay-viitteiden lisäksi. Eniten pidin luvusta
Wittenbergin ylioppilas, johon mahtui yllättävääkin toimintaa. Juusteen oli lokakuussa 1544 osallistunut tappeluun: lyönyt nyrkillä, polkenut jaloillaan maassa makavaa opiskelutoveria. Auts, ei kovin kristillistä puuhaa.
Alla Wittenberg nähtynä vuonna 1536 (
Wikipedia).
2 kommenttia:
Ja piti kyseisen historiankirjoittajan kuitenkin vaieta Juusten-suvun henkisestä huippulahjakkuudesta ;)
"ilmeisesti näki livenä" :))
Juusten ja Agricola olivat koulukavereita Viipurista.
Miettikääpäs hetki, minkälainen työ on raamatun kääntäminen kielelle, jota ei juuri ollut kirjoitettu. Fakta: Juusten oli samaan aikaan teinikoulun rehtori ja käytti tulevia pappeja (teinejä) käännöstyössä apuna. Juusten teki käännöstyöstä merkittävän osan pappisoppilaiden kanssa ja Agricola viimeisteli - todennäköisesti tiiviissä yhteistyössä Juustenin kanssa. Juusten hallitsi ainakin viittä kieltä (Latina, Suomi, Ruotsi, Venäjä, Saksa) Juusten on raamatun käännöstyön aikoihin sanonut: "ihan sama kuka sen kunnian ottaa (raamatun kääntämisestä) - pääasia on, että työ tulee tehtyä". Hän oli harras - sivistynyt mies, jonka vanhempien luoman pääomien turvin luterilaisen aatteen sanaa voitiin suomentaa rahvaalle ymmärrettäväksi. Näihin aikoihin "Ruotsin kuningas" vei kirkoista kellot sotatarpeisiinsa ja mm kirkonkirjojen kannet tilikirjojen kansiksi emämaahan.
Lähetä kommentti