[Syvä huokaus] ja mielenkiintoisia artikkeleita

Kun näen kiinnostavia kirjoja uutuuslistoissa merkkaan niitä ylös. Ala-asteikäisenä pieneen vihkoon lyijykynällä, nykyään Googlen dokumenttiin. Listassa on roikkunut "Monelta kantilta (Ilkka Nummelan juhlakirja)", vaikka toivo sen ilmestymisestä pääkaupunkiseudun kirjastoon oli hiipunut. Jonain kauniina päivänä hakisin yliopiston kirjastosta.

Mutta tänään, talvi-illan pimetessä, poikkesin Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistoon. Ihan vaan katsellakseni ympärilleni. Esimerkiksi luokkaan kirjat. Josta löytyi Monelta kantilta. Ilkka Nummelalle omistettu juhlakirja (2010). Pääsi otsikon huokaus, jonka voimin ilmaan syntyi unelmien linna integroiduista kirjastokannoista...

Mutta hienoa, että kirja löytyi, eivätkä kirjoitukset vielä ole vanhentuneet (?). Selausluvulla tarkasteltuna itseäni kiinnostivat eniten seuraavat.

Marjatta Rahikaisen artikkeli Lapset ja sota näyttää otsikkoa laajemmalta, lasten asemaa yhteiskunnassa useiden vuosisatojen ajalta. Jaana Luttisen Leskeksi sotavuonna 1808 analysoi tilannetta Iisalmessa ja esittelee kestikievarinemäntä Kaisa Kolehmaisen, pappilan torppari Juliana Lappeteläisen sekä talollisten emännät Reetta Tuovisen ja Tiina Makkosen.

Reijo Vallan artikkelin otsikko Hakemus on otettu vastaan – Varhaisten autoliikenneyritysten jäljillä viranomaisarkistoissa kertoo sisällön.

Toivo Nygård aloittaa esseensä Historioitsija ”tekee” menneisyyden lupaavasti:

Oikeat tiedemiehet ja -naiset sekä yleensä kulttuurihenkilöt otaksuvat, että tieteellisvivahteinen kirjoitus voi vain silloin olla syvällinen, kun se on täysin käsittämätön. Tämä artikkeli ei ole ”historiallistieteellinen ”, vaikka täyttäisi käsittämättömyyden vaatimukset.

Ottaen huomioon aamun postauksen ja yhden sen saaman kommentin pitäisi varmaankin tavata huolella läpi Juha Sihvolan teksti Mikä tekee meistä verenhimoisia tappajia? Kansanmurhien
psykohistoriaa. Ei kyllä huvittaisi. Olli Matikaisen Moraalitilaston paluu? Prokuraattorin kertomusten oikeustilastot 1800-luvun puolivälin suomalaisen rikollisuuden kuvaajina kuullostaa paljon kiinnostavammalta. (Olenhan minä ajan rikollisuutta "tutkinut" ja rikostilastojakin "analysoinut".)

Paikallishistorian(kin) ystäville tiedoksi loppupuolen artikkeleita. Lasse Kankaan otsikko Ensimmäisten osuuskassojen perustamisen taustasta ja merkityksestä Keski-Suomessa 1903–1914 kertoo tarvittavan. Erkki Laitisen artikkeli Pientilavaltaisen maatalouden nousu, kukoistus ja kuihtuminen – paikallinen näkökulma keskittyy Kangasniemeen. Kustaa H. J. Vilkunan artikkeli Talouden puukalusto kartoittaa sisäsuomalaisen 1700-luvun talouden puukaluja. Pirkko Markkolan Yhteisö, yksilö ja julkiset areenat maaseudun historiassa tarkastelee Ikaalisten ja sen kappeliseurakuntien kirkollista ja hallinnollista elämää 1700-luvun lopusta 1800-luvun puoliväliin. Jari Ojalan Ensimmäinen globalisaatiokausi maaseudun ja kaupunkien vaihdannassa perustuu 660 kauppaporvarin perukirjaan Pietarsaaresta, Kokkolasta ja Raahesta.