Suomen historia on kerrottava menestystarinan muodossa. Se on esitettävä kertomuksena kansasta, jonka matka kävi ryysyistä rikkauksiin. Perussuomalaiset sekä vetoavat Suomen historiaan että vaativat peittelemään tai ainaklin unohtamaan olellisia puolia siitä.Samassa numerossa Henrik Meinander paljasti, että "menneisyys on kehittynyt minulle tutkimuksien, kertomuksien ja elämää rikastuttavien pohdintojen ehtymättömäksi lähteeksi." Yhdessä jutussa esiteltiin taidehistorioitsija, toisessa hevosia tutkiva egyptologi. G. A. Wallin sai aukeaman. Historiaa siis tavanomaista enemmän.
Yliopistolainen 1/2012 tarjosi historiaa puolikkaan sivun verran. Siinä kerrottiin Helsingin käymälöiden historiaa ja kerrottiin, että "vielä 1930-luvulla yliopiston kirjastossa kerrotaan olleen vain yksi epäsiisti wc, ja naispuoliset virkailijat kävivät mielummin Aleksanterinkadun Nissenin kahvilassa."
Arkistolaitoksen asiakaslehti Akti numerossaan 3/2011 esitteli kaksi ulkomailta tullutta arkistokävijää. Ammattitutkija oli yhdessä lainauksessa korostanut verkkotiedon kriittistä tarkastelua ja toisessa kehoittanut tutkijoita kirjoittamaan paperiartikkeleiden sijaan verkkoon. Jerusalemista Kansallisarkistoon tullut sukututkija oli ymmärtänyt, että aineistot oli kirjoitettu kielillä, joita hänen lapsensa eivät ymmärrä, ja saanut tästä intoa urakkaansa.
Juttu Helsingin kaupunginarkistosta palautti muistiin, että siellä on "kartta- ja piirrustusrekisterit, joiden sisältämät lähes 3000 karttaa ja 16000 piirrustusta ovat selailtavina kotikoneelta."
Viimeisellä aukeamalla oli arkistolöytö Kyösti Kallion arkistosta. Pellon Väyläpäästä oli vuonna 1937 osoitettu kirje "K. Kuningatar Kaisa Kallio"lle. Mistä tuli mieleen, että kovasti toivoisin, että näitä arkistolöytöjä olisi Arkistolaitoksen sivuilla ympäristössä, jonka ihmiset löytäisivät, joka olisi miellyttävä katsella ja jossa olisi rss-syöte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti